Huolensa pahoittaja

Koti koiralle – tai tilitoimisto asiakkaalle

Huolensa pahoittaja miettii, pitäisikö meidän kirjanpitäjinä luokitella omia asiakkaitamme eri ryhmiin ja siten yrittää ymmärtää heidän piirteitään, sekä vahvuuksia että heikkouksia?

Koira joutuu joskus vaihtamaan omistajaansa kesken elämäänsä. Samoin tilitoimistoasiakkaalle sattuu joskus tilanteita, että tekijää vaihdetaan – jommankumman tahdosta. Ihmiset hankkivat kotieläimiä. Joskus hyvinkin lyhyen harkinnan jälkeen. Ja eivät sitten arjen tultua pärjääkään. Joskus elämäntilanne ja olosuhteet muuttuvat, ja lemmikin pitäminen tulee mahdottomaksi. Tilitoimistoasiakas on melko usein vielä huonommassa asemassa tilitoimistoa etsiessään. Yleensä yrittäjä ei edes ymmärrä, mitä hakee. Jotkut luottavat myyntimiesten puheisiin, jotkut kavereiden tarinoihin. Jotkut perustelevat valintaansa halvalla hinnalla (joka ei useimmiten toteudu) ja joku vaan luottaa johonkin.

Miten sitten pitäisi toimia? Mennään siis noihin koiriin ja verrataan niitä tilitoimistoasiakkaisiin, siis luonteiltaan ja säntillisyydeltään. Ja pohditaan, että huonoja valintoja ei sitten tulisi, ei lemmikin hankinnassa eikä tilitoimiston valinnassa.

Huolensa pahoittaja havaitsee kaikenlaisia alansa pikkuongelmia sekä noukkii sopivia keinoja niiden ratkaisemiseen. Vastuu näiden pohdintojen noudattamisesta jää aina lukijalle.

Saksanpaimenkoiran omistajan on oltava hyvin johdonmukainen, ohjeita tulee noudattaa ja omistajan tulee olla määrätietoinen. Ihan kuin tilitoimistoasiakas, jolle pitää sanella ja ohjeistaa kaikki. Tehdä tarkat sopimukset ja huolehtia, että niistä pidetään tarkasti kiinni, myös tilitoimiston tekemisten kannalta. Jämäkkyyttä tarvitaan armeijamaisesti. Kun ohjeet on tehty, niin homma sitten toimii ja  pysyy aikataulussaan.

Kultaisennoutajan omistaja saa useimmiten hyvin miellyttämishaluisen koiran, toki näitä ominaisuuksia on hyvin monessa muussakin.  Koulutus on helpompaa kuin muissa roduissa ja tuloksia syntyy. Omistajan ei tarvitse hakata päätänsä seinään niin usein. Noutajatyyppinen asiakas haluaa miellyttää, toimii hyvinkin kirjanpitäjän ohjeiden mukaan ja on aikalailla säntillinen. Vastoinkäymisiä on harvemmin ja työ sujuu.

Venäjänvinttikoiran omistaja ei ole mitenkään johdonmukainen. Johtunee siitä, että otus tottelee silloin kun haluaa, toki ollen erityisen kiltti. Oma tahto on voimakkaampi kuin omistajan tahto, miellyttämisen puute perustuu siihen, että omistaja rakastaa siitäkin huolimatta, että komennot eivät toteudu. Asiakas joka kuuluu tähän ryhmään, ei aina oikein muista hoitaa asioita. Kun luvataan tuoda paperit tiistaina, niin ne tuodaan tiistaina, tai ehkä seuraavana tiistaina. Paperit eivät välttämättä ole kasassa, yrittäjä on vähän taiteilijamainen. Ehkä kukkakimppu lohduttaa kirjanpitäjää. 

Koiralle etsitään sopivaa kotia ja yritysasiakkaalle sopivaa tilitoimistoa. Pitäisikö meidän kirjanpitäjinä luokitella omia asiakkaitamme eri ryhmiin ja sitten yrittäisimme ymmärtää heidän piirteitään, sekä vahvuuksia että heikkouksia? Kun sitten ymmärrämme henkilön ominaisuudet, niin ehkä meidän on helpompi toimia asiakkaan kanssa – ja saada työt hoidettua oikein (oikea ja riittävä kuva) ja määräajassa. 

Kun seuraavan kerran ajattelet asiakasta ja ehkä joku asia ketuttaa, niin mieti noita piirteitä asiakkaastasi – ehkä vähän helpottaa.

Huolensa pahoittajan aiempia kirjoituksia