Huolensa pahoittaja

Onko uupuminen sitä, että heittäytyy maahan reporankaksi. Vai onko tuo ilmaisu vain nautintoa. Ja oliko meistä joku, joka uupui Tili- ja veropäivien ihanaa raskasta tietomäärää kantaessaan. Enemmän viihdelinjalla oleva tuttavani uupui aamuyöllä baarissa ja taksijonossa, kun oli juopotellut koko yön.

Joskus käy niin onnellisesti, että yrittäjä saa myytyä yrityksensä ja saa siitä jopa rahaa. Lopullinen raha on usein varattu yrittäjän eläkepäivien tueksi. Meistä jokainen tietää, että eläkevakuutusmaksut on maksettu ehkä hieman niukkoina ja eläkettä ei juurikaan ole. Tuon verotiedon ilmitulo seuraavan syksyn loppukuukausina onkin sitten joillekin yllätys. Jos haluttaisiin keksiä keinoja, joilla tuota ilmiötä estettäisiin, on kekseliäs kirjanpitäjä hahmotellut vaihtoehtoja.

Huolensa pahoittaja pohtii kolumnissaan tällä kertaa ihmisen anatomiaa. Sormet, varpaat, korvat, puh-elin – ja mitä kaikkia näitä nyt on?

Huolensa pahoittaja ylpeänä esittelee: Yhdistyksemme on saanut seminaariesiintyjäkseen järjestömme keskuudessa tunnetun ja erinomaisen alustajan, Keino Ketkulaisen.

Huolensa pahoittaja miettii, pitäisikö meidän kirjanpitäjinä luokitella omia asiakkaitamme eri ryhmiin ja siten yrittää ymmärtää heidän erilaisia piirteitään?

Huolensa pahoittaja muistelee Kirjanpitolautakunnan lausuntoa numero 1750 vuodelta 2005.

Huolensa pahoittaja haluaa alleviivata, että rytöpesät ovat kaikkien tuntemia ongelmatapauksia, jotka ykskaks tipahtavat pöydälle ja joista kukaan ei tunnu tietävän missä mennään.

Huolensa pahoittajan suurena huolena on arvonlisäveroa koskeva marginaaliverotus käytetyn tavaran kaupasta.

Huolensa pahoittaja tietää, että pankkiin pitää mennä nöyränä – virkailija ainakin kuvittelee aina olevansa viisaampi kuin asiakas.

Huolensa pahoittaja kertoo, mitä tapahtui, kun yrittäjä-myyntiedustaja Teppo Taitavasta tuli myös kirjanpitäjä.

Huolensa pahoittaja havaitsee kaikenlaisia alansa pikkuongelmia sekä noukkii sopivia keinoja niiden ratkaisemiseen. Vastuu näiden pohdintojen noudattamisesta jää aina lukijalle.

Huolensa pahoittaja havaitsee kaikenlaisia alansa pikkuongelmia sekä noukkii sopivia keinoja niiden ratkaisemiseen. Vastuu näiden pohdintojen noudattamisesta jää aina lukijalle.