Uupuminen – onko se aina pahasta?
Uupumuksesta puhutaan nykyään kaiken aikaa. Ihmisen kaikesta tekemisestä syntyy uupumista, joka mielletään suurimmaksi osaksi ihmiselon turmiota. Uupuminen on uutiskielellä aina pahaa.
Olen kiinnittänyt huomiota ihmisten kommentteihin, kun he kertovat uupuneensa. Tämä toki vähän leikkimielellä. Olen myös kysellyt ihan hyvin vuoksi siitä, mitä itse kukin on touhunnut ja mistä on kuvitellut rasittuvansa. Entinen, eläkkeelle jäänyt asiakkaamme uupui, kun oli rankametsässä koko päivän, siis kellon ympäri. Kalle varmaan uupui, kun sai loppuun maratonurakkansa, siis tuon noin 42 kilometrin jälkeen. Ja vuoden urheilijaksi valittu Iivokin on varmaan uupunut pitkän hiihtomatkan jälkeen. Onko uupuminen sitä, että heittäytyy maahan reporankaksi. Vai onko tuo ilmaisu vain nautintoa. Ja oliko meistä joku, joka uupui Tili- ja veropäivien ihanaa raskasta tietomäärää kantaessaan. Enemmän viihdelinjalla oleva tuttavani uupui aamuyöllä baarissa ja taksijonossa, kun oli juopotellut koko yön. Siis, ihminen uupuu välillä, teki sitten mitä tahansa. Ajatus siitä, miten uupumukseensa suhtautuu, asuu meidän jokaisen omassa päässä.
Uupumuksesta puhutaan lähes joka uutis- ja ajankohtaislähetyksessä, sekä tietenkin somessa. Siitä on tullut oikea kansantauti. Olipa tämän ilmiön keksijä kuka hyvänsä, on sen tarkoitus saada ihminen tunnistamaan uupumus itsessään ja sitten saada itsensä traumatisoitumaan siitä ja lisäksi toitottamalla siitä kaiken aikaa.
En tarkoita tällä uupumuspuuskallani niitä ammattialoja, joilla todellakin työtahti on hyvin kiireinen ja vähäisten taukojen aikana rankkojen töiden välillä ei ehditä palautumaan. Tarkoitan tällä sitä kaikille muillekin ammattiryhmille iskostettua uupumisfobiaa. Monilla aloilla on lisäksi muusta kuin työn määrästä johtuvaa uupumusta. Moitteeni siis kohdistuu tiedottamiseen.
Jälleen kerran palaan lukijoiden ammattiin eli taloushallintoon. Kukaanhan meistä ei muista sellaista aikaa, että kirjanpito, tilinpäätös, verotus, palkanlaskenta, budjetoinnit ja muut taloushallinnon asiat eivät olisi aiheuttaneet kiirettä. Monta asiaa on tekemättä ja niiden pitäisi valmistua yhtä aikaa. Näistä yleensä on vaan selvitty ja sitten palattu normaalirytmiin. Useampi meistä on kovin tyytyväinen, kun kiireajasta selvitään, koska siitä tulee sellainen olo, että on saanut jotakin aikaan.
Entä jos jollakin olisikin sellainen tilanne, että työpäivälle ei olisikaan mitään tehtäviä. Ennen vanhaan on varmaan teroiteltu kyniä ja odoteltu, että postiluukusta kolahtaa asiakkaalta tositeaineisto. Nyt voisi esimerkiksi syksyllä olla aikoja, jolloin kaikki kiireellinen on tehty ja jopa vähän kiireettömämpikin. Valmistelu kiireiseen aikaa voi olla hyvinkin järjesteltävissä. Onko joku, joka voisi ihannoida tilannetta, että ei ole mitään tekemistä. Pyöritellään peukaloita ja odotellaan töitä. Tästä tilanteesta voisi sitten syntyä toinen ilmiö: tylsistyminen ja sitten tylsistyminen voi aiheuttaa sekin uupumista. Aika moni varmaan tietää, että jos on vain vähän tekemistä, niin tuota vähääkään ei sitten viitsi tehdä. Jos on paljon tekemistä ja asioita saa valmiiksi, niin niistä tulee hyvä olo. Kun valmis kuukausiajo raportteineen ja varsinkin tilikauden kohokohta tilinpäätös on tehty, tuovat nuo työt oikein hyvän mielen. On ikään kuin olisi astunut askeleen elämässä eteenpäin. Kesäloman odottelu on monille hyvin tehokasta aikaa. Tulee hirveä vimma saada kaikki tehtyä ja sitten jäädä puhtaalta pöydältä lomalle.
Kun ensikerran uuvutte, niin miettikää, oletteko oikeasti uupuneita. Ihmiselo on aika kurjaa, jos elämässä ei ole mitään vaihtelua tai poikkeavaa. Kirjanpitokielellä ajatellaan sitten sitä, onko uupumus olennaista tai epäolennaista. Eli epäolennaisen uupumisen pohtimiseen ei kannata haaskata aikaa.
