Vastuullisuusraportointi – mitä mahdollisuuksia palvelulle tilitoimistoalalla?
EU-standardi voi tehdä vastuurapontoinnista pakollista jo 250 työntekijän yritykselle. Vastuullisuusraportointi asiakkaille voisi olla tilitoimistoille mielenkiintoinen lisäarvopalvelu. Tämä edellyttäisi kuitenkin asiaan keskittyviä työntekijöitä, käytännössä omaa tiimiä.
Vastuullisuusraportoinnissa eli ESG-raportoinnissa yritys raportoi toimintansa ympäristövaikutuksista, sosiaalisista vaikutuksista ja taloudellisista vaikutuksista, esimerkiksi hyvän hallintotavan näkökulmasta. Englanninkielisistä termeistä environmental, social ja governance muodostuu vakiintunut termi ESG-raportointi. Vastuullisuusraportoinnista on säädetty kirjanpitolain 3a-luvussa otsikolla ”Selvitys muista kuin taloudellista tiedoista”. Kirjanpitolaki velvoittaa tällä hetkellä noin kahtasataa suomalaista suuryritystä vastuullisuusraportoinnin laatimiseen. Hyvän kokonaiskuvan asiasta saat lukemalla Tilisanomat-lehden numerosta 2/2018 Jussi Nokkalan kirjoituksen Siirtyykö yritysvastuuraportointi osaksi talouden tunnuslukuja.
Monet seikat ohjaavat jatkossa yhä pienemmät yritykset vastuullisuusraportoinnin tuottamiseen. Valmisteilla oleva EU-standardi tehnee siitä pian entistä määrämuotoisempaa ja pakollista jo 250 työntekijän yritykselle. EU:n taksonomia-asetus vaikuttaa jatkossa tietyillä toimialoilla toimivien pk-yritysten rahoituskustannuksiin yritysten vastuullisuuden ja vastuullisuusraportoinnin perusteella. Suuryritykset pakottavat alihankintaketjunsa vastuullisuusraportointiin omien velvoitteidensa vuoksi. Ja löytyy toki etenkin nuoremmissa yrittäjissä omaehtoista halua vaikkapa ympäristökysymysten ja sosiaalisten kysymysten parempaan huomioimiseen – markkinointisyistä tai ihan vain aatteen palosta. Maailma on muuttumassa, ja yhä useammat kuluttajat tekevät valintoja vastuullisuuteen perustuen.
Mitä tämä sitten tarkoittaa tilitoimistoille? Pohdimme asiaa muutaman suomalaisen tilitoimistonvetäjän kanssa. Kävimme yhdessä läpi vastuullisuusraportin sapluunaksi kehitettyä NSRS-standardia, jossa ensi vaiheessa keskityttiin vain ympäristöpuolen raportointiin. Yhteinen näkemyksemme oli:
- Vastuullisuusraportointi vaatii melkoista perehtymistä ja asiantuntemusta – se ei ole kirjanpitäjän tai palkanlaskijan (tai minkään muunkaan alan ammattilaisen) sivutyö.
- Erityisesti ympäristöpuolen raportointi edellyttää yrityksen tuotantoprosessin ymmärtämistä ja seuraamista – se on ”insinöörihommaa”.
- Sosiaalisista ja taloudellista vaikutuksista raportoiminen on lähempänä kirjanpitäjän tai palkanlaskijan osaamista ja tiedonlähteitä – raportoidaan esimerkiksi sairaspoissaoloista, työtapaturmista, tasa-arvokysymyksistä ja niin edelleen.
Yhteinen näkemyksemme tilitoimistonvetäjien kanssa oli se, että vastuullisuusraportointi asiakkaille voisi olla tilitoimistoille mielenkiintoinen lisäarvopalvelu. Se edellyttäisi kuitenkin asiaan keskittyviä työntekijöitä, käytännössä omaa tiimiä. Sitä tilitoimistonvetäjät eivät omalta osaltaan nähneet realistisena ainakaan lähivuosina. Aika samankaltaisia ajatuksia kuulin myös NSRS-hankkeen pilotointiin osallistuvilta norjalaisilta ja ruotsalaisilta tilitoimistoilta.
Mutta tällä maailmanmenolla ja EU:n myötä tämä asia hivuttautuu kyllä joka tapauksessa yhä useamman pk-yrityksen ikeeksi tai mahdollisuudeksi. Eli joku tilitoimisto voi tässä nähdä liiketoimintamahdollisuuden. Moni muu saattaa haluta pitää itsensä kärryillä siitä, miten asia etenee – yhtenä alan yleissivistykseen kuuluvana asiana. Pidämme siis teidät tässäkin asiassa ajan tasalla – Tilisanomissa, koulutuksissa ja tiedotteissa.
Artikkeli on julkaistu alun perin Tilitoimistossa-lehdessä nro 4/2021.
