Jos ihmiseltä poistettaisiin yksi elin – edes määräajaksi
Ihmisellä on paljon elimiä. (Duodecimiä lukevat, siis ne jotka lukevat sitä kuin hyvää kirjanpitotapaa, voivat moittia mainitsemiani kirjoituksia elimistä. Mikäli termini ovat tuon oppaan mukaan vääriä, ei julkaisijalle voi tehdä reklamaatioita näistä). Ihmisen elimiä ovat sormet, varpaat, nenä, korvat ja sitten on vielä olemassa elimiä, joita käytetään voimasanoina ketuttavissa tilanteissa, tai joidenkin ihmisten taholta jatkuvasti muuten.
Sitten meillä on vielä tuo puh-elin.
Puh-elin on nykyään melkein kaikilla. Jos ulkoavaruudesta tuleva näkisi kansalaisia, voisivat he luulla, että puh-elin on kytketty jollakin menetelmällä ihmisen vartaloon – niin usein se on mukana ja aktiivisessa käytössä.
Meidän kaikkien ystävä Jallu kertoi, että oli käynyt ulkoilemassa ilman tuota välinettä – oli siis jättänyt sen kotiin. Hurraa huudot Jallulle. Olin lentokoneessa ja istuin viimeisellä rivillä, eli siellä entisellä sikaosastolla. WC eli vanhoille tutummin käymälä oli koneen takaosassa. Lyhyen matkan aikana monelle tuli meno sinne. Kävijät jättivät kyllä käsilaukkunsa ja muut tavaransa penkilleen, mutta jokaisella perälle menijällä oli puh-elin mukanaan. Mikähän sen käyttötarve tuolloin oli?
Mikä siis on tämän päivän tilanne tuon esineen kanssa. Vapaa-aikana kukin tehköön mitä haluaa. Hartiat kyllä voivat kipeytyä, kun pää on koko ajan alaspäin. Kun on siis katsottava, onko joku viesti tullut sinne. Nuoriso kokoontuu keskenään – sanoja ei tarvita – viestejä ja tekstejä vain lähetellään. Sitten näille ihan katastrofiesimerkkinä on ohjelmia: Big Brother, Selviytyvät, Alastomat selviytyjät jne. ja nuo osallistujat eivät näe puh-elintään viikkoihin. Normaali henkilö voi nähdä painajaisunia tuollaisesta tilanteesta.
Kun sitten on niitä laitteita, joita pitää yrittää lukea samalla katseella, niin uhkanahan on se, että ihmisestä tulee avarakatseinen, sellainen kuin se keminmaalainen poliitikko.
Entäs työelämä? Sinulla on työpöydälläsi laite, jolla yrität tehdä töitä. Sitten sinulla on tuo puh-elin, jota katsot vähintään kaksi kertaa minuutissa. Kun sitten on niitä laitteita, joita pitää yrittää lukea samalla katseella, niin uhkanahan on se, että ihmisestä tulee avarakatseinen, sellainen kuin se keminmaalainen poliitikko. Työ keskeytyy puh-elimen katselemiseen ja viestien kommentointiin. Työhuoneen äänimaailmaa hallitsevat kaikenlaiset pimputukset – jokaisella viestillä voi olla erilainen merkkiääni.
Miten paljon tuon elimen käyttö sitten vie aikaa ja erityisesti miten paljon se sotkee keskittäytymistä. Voiko jokainen meistä olla sellainen multitaskaaja, joka pystyy tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Käsitykseni mukaan ainakaan ns. putkiaivoiset eivät toimi näin. Sukupuolen päätelköön kukin itse.
Kun sähkön hinta on nyt korkea, on esitetty, että sähkön jakelua rajoitettaisiin ja sitä ei saisi ihan koko aikaa, tämä siis taloutta ja sähköresursseja parantavana. Entäs jos mielenterveyttä parantavana otettaisiin puh-elimet välillä pois käytöstä. Opittaisiin sanomaan Päivää, opittaisiin Keskustelemaan, opittaisiin Ilmaisemaan mielipiteitä suullisesti. Varmaan sitten tuo pilkkaaminen vähentyisi – kukapa sitä nykyään uskaltaa sanoa päin naamaa mielipiteensä – netissä haukkuminen on noille nynnyillekin helppoa.
Entäs jos…
Entäs jos sitten nuo puh-elimet kiellettäisiin kaikilta työpaikalta ja kouluista ja ne jätettäisiin narikassa oleviin puh-elin säilöihin. Sitten työpäivän jälkeen kukin hakisi omansa. Ihan alussa tänä vieroitusaikana kukin voisi viettää ruokatunnit ja myös kahvitunnit (eipähän tulisi nautittua kofeiinia) tuon rakkaan esineen parissa.
Sitten kun huomattaisiin, että työt sujuvat paremmin ja nopeammin, niin tuon tehokkuuden voisi palkita ylimääräisillä vapailla eli työaikaa lyhennettäisiin, ilman palkan alennusta. Olisiko hyvä ajatus?!
