Takaisin juurille
Vuokko Mäkinen kertaa kirjanpidon historiaa ja suuntaa katseen kohti digitalisaation myötä puhtaltavia uusia muutoksen tuulia.
Ensimmäinen suomenkielinen kirjanpidon oppikirja, August Liliuksen Käytännöllinen opastus Yksinkertaisesta kirjanpidosta varsinkin Tehdastelijoille ja Ammattilaisille, julkaistiin 1862.
Kirjan tarkoituksena oli auttaa kauppiasta pysymään selvillä saamisistaan ja veloistaan sekä omaisuuden määrästä ja muutoksista. Kirjanpito palveli tuolloin ennen kaikkea järjestystä kauppaliikkeessä. Asioiden muistiin kirjoittaminen oli tarpeellista, sillä kaikki liiketapahtumat eivät tapahtuneet käteiskauppana rahalla, vaan luottokauppa oli yleistä.
Liliuksen aikaan kirjanpidolla ei ollut vielä huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä, vaan omistajan tarpeet ratkaisivat, mitä tapahtumia kirjanpitoon merkittiin ja miten tilinpäätösraportit laadittiin. Kirjanpidossa oleellista oli, että omistaja ja yritys muodostivat kokonaisuuden. Omistaja oli yhtä yrityksensä kanssa ja kaikki, mikä tapahtui yrityksessä, koitui suoraan omistajan hyödyksi tai vahingoksi.
Suomen ensimmäinen varsinainen kirjanpitolaki annettiin helmikuussa 1925. Kirjanpidosta tuli selvitä varat ja velat sekä niiden muutokset, yksityiskäyttöön otto sekä yrityksen tulos. Toinen kirjanpitolaki säädettiin 1945. Tällöin kirjanpidon merkitys koko yhteiskuntaa ja talouselämää koskevana instituutiona tuli selväksi ja vahvaksi.
Kirjanpito ja verotus ovat olleet yhteydessä vuodesta 1920 lähtien. Liikevaihtoverolaki tuli voimaan 1941 ja elinkeinotuloverolaki 1968. EVL:n myötä verotus perustui entistä selkeämmin yrityksen kirjanpitoon.
Muutosten myötä on myös kirjanpitäjien rooli siirtynyt omistajan ja yrityksen talouden yhteydestä yrityksen ja verotuksen yhteyteen. Eri lakien ja säädösten yksityiskohtien osaamisesta tuli oleellista, kun liikevaihtovero ja myöhemmin arvolisävero, ennakkoperintä ja tuloverotus perustuivat kirjanpitoon.
Lakeja on muutettu useasti, mutta kirjanpitäjien rooli on säilynyt noista ajoista tähän päivään samanlaisena, kirjanpito- ja verolakien asiantuntijana. Yrityksen ja omistajan tarpeetkaan eivät ole muuttuneet. Yhä edelleen yritys ja omistaja ovat yhtä: se, mitä tapahtuu yrityksessä, koituu omistajan hyödyksi tai vahingoksi.
Yhteiskunnassa on tapahtumassa suuri muutos siirryttäessä digitaaliaikaan. Kehitys mahdollistaa sekä viranomaisille että yksityisille toimijoille aivan uudenlaisia tapoja hallita tietoa ja sen keruuta. Viranomaisille ilmoitettavien tietojen osalta olemme nopealla tahdilla siirtymässä automatisoituun, lähes reaaliaikaiseen raportointiin. Globaalissa ympäristössä elävät yritykset ovat myös alttiina koti- ja ulkomaiselle kilpailulle, ja yritysten menestystä on seurattava aktiivisesti lähes päivittäin. Tämäkin työ vaatii asiantuntemusta talouden lainalaisuuksista sekä yrityksen liiketoiminnan perusteista. Yritykset tarvitsevat asiantuntijoita avukseen, kumppaneiksi jokapäiväisessä toiminnassa, jotta se, mitä yrityksessä tapahtuu, koituu omistajan hyödyksi eikä vahingoksi.
Artikkelin on kirjoittanut Vuokko Mäkinen, Taloushallintoliitto.
Artikkeli on julkaistu Tilitoimistossa-lehdessä nro 1/2017.
