Rahanpesu vastaan henkilösuoja
Huolensa pahoittaja havaitsee kaikenlaisia alansa pikkuongelmia sekä noukkii sopivia keinoja niiden ratkaisemiseen. Vastuu näiden pohdintojen noudattamisesta jää aina lukijalle.
Yhteiskunnan kummallisuuksia tänä päivänä ovat sellaiset säännökset, jotka ovat vastakkaisuudessaan täysin ristiriitaisia keskenään. Viime aikojen pahimpina pidän rahanpesusäännösten tuomaa henkilöllisyyden todentamista ja samaan aikaan henkilösuojan tuomaa henkilöllisyyden turvaamista. Henkilösuojan avulla torjutaan ihmisolennon tietoja ja rahanpesusäännösten avulla todennetaan passikopioin ja muiden luottamuksellisten tietojen avulla henkilöllisyyksiä, toivottavasti sitten noita tietoja turvallisesti säilyttäen.
Jos nyt en ihan kaikkien pahimpana syntinä pidä yleistä syyttelyä toisen tekemistä tahattomista virheistä, niin toteaisin kuitenkin, että virheistä on tavanomaisen ihmisen mukaan aina syytettävä, oli sitten vahingon syy miten epäinhimillinen hyvänsä. Ei ole mitään herkullisempaa kuin saada joku kiinni siitä, että on erehtynyt lipeämään tietoa väärälle taholle. Onko siis mitään oikeasti tapahtunut. Virheitä sattuu, mutta koko asian kauheus levitetään kulovalkean tavoin. Murheet ovat sitten sen kaltaisia. Miten sitten ennen, virheitä tapahtui ja ehkä vahinkoa kuitenkaan ei. Tapaus unohdettiin ja elämä jatkui ja seuraavan aamulehden ilmestyttyä emme nuuskineet sieltä, ketä nyt syytetään.
Henkilötunnuksia käytetään monessa normaalissa tilanteessa, kun henkilön asioita käsitellään esimerkiksi virallisissa yhteyksissä. Henkilön tunnistaminen sosiaaliturvatunnuksella pelaa siis monessa kohdassa. Tuskin kukaan kaipaisi aikaa, jolloin palkkatiedot lähetettäisiin vain nimitietoina. Henkilösuoja nostikin sitten tämän henkilötunnuksen ihan arvoon arvaamattomaan. Ohjeiden mukaan henkilötunnuksen lähettäminen sähköpostilla ei ole kiellettyä, mutta asiassa on toimittava varovasti, jotta tunnus ei joudu vääriin käsiin. Lukematon määrä sähköpostin suojausmenetelmiä kehiteltiin ja kaikki ei ehkä mennyt niin kuin toivottiin. Minulle esimerkiksi tuli asiakkaalta suojattu posti, joka sisälsi asiakkaan sähköpostiyhteydet. Siis ne kaikki tahot, joiden kanssa asiakas asioi. Olikohan ihan viisaasti viritetty? En tiedä kuinka moni teistä muistaa lähettäneensä väärää postia väärälle asiakkaalle. Onhan virheitä sattunut aikaisemminkin. Alalla on aina ja ikuisesti noudatettu huolellisuutta eikä tunnuksia ole ennenkään joutavasti jaeltu.
Nyt kun sitten olisi oltava hyvin tarkka tunnustensa kanssa, niin rahanpesulain säännökset edellyttävät antamaan passikopioita eri paikkoihin. Kun haet asiakkaan paperin pankista, niin sinulta ei vain tarkisteta henkilöllisyyttä toteamalla, vaan kopioita otetaan passista tai henkilökortista. En ole vielä tarjonnut vanhaa ajokorttiani, jossa kuva on kiinnitetty niitillä. Olisikohan kelvannut? Tilitoimistojen rahanpesuilmoitus velvoittaa meitä yhä tarkemmin varmistamaan asiakkaan henkilöllisyys, ja toki meidän tulee tehdä riskiarvio ja lokeroida asiakkaamme eri luokkiin. Ja dokumentoida saadut paperit niin turvallisesti, että niihin ei pääse käsiksi kukaan, kenellä ei ole niihin asiaa. Voi olla, että kopiot säilytetään paperilla johtajan komerossa.
Harmaan talouden torjunta on hyvä asia. En vain ihan heti usko, että nämä rehellisiä yrityksiä velvoittavat säännökset auttavat. Meidät pitää miettiä sitä, tulisiko tehdä ilmoituksia epäilemistämme rahanpesutapauksista. Toivottavasti asiakasahneuksissamme saamme vain noita rehellisiä asiakkaita, joiden osalta epäilyjä ei synny.
Tahattomia virheitä syntyy, myös julkisten tahojen tekemänä. Sosiaalilautakunnan papereita menee luottamushenkilöiden kotipaperinkeräyslaatikkoon, lääkeasiakirjoja jätteenä väärään roskikseen ja viimeisimmäksi verohallinnon puoliso- ja omaisuustietoja väärille henkilöille. Jos olisin optimistinen verokirjeen saaja, voisin kuvitella, että verohallinto toisi tätä kautta kirjeen saajalle jopa uuden ja nimenomaan varakkaan puolison. Kuka näitä tietää.
Artikkeli on julkaistu alun perin Tilitoimistossa-lehdessä nro 1/2020.
