Pakotelistatarkistukset tilitoimiston asiakkaiden liikekumppanien osalta
Tilitoimistoilta on tullut kyselyjä, pitääkö asiakasta koskevat pakotelistatarkistukset ulottaa myös asiakkaan liikekumppaneihin. Lue tästä kirjoituksesta kiteytettynä, mitä AVI asiasta ohjeistaa.
Rahanpesulain 3:16 § asettaa tilitoimistoille velvoitteita myös pakotesääntelyn ja varojen jäädyttämispäätösten osalta. Tilitoimiston tulee tarkastaa, että sen asiakkaat tai asiakkaiden tosiasialliset edunsaajat eivät ole pakotesääntelyn tai varojen jäädytyspäätösten kohteena. Asiasta löydät ohjeistusta esimerkiksi tästä Kanavan kirjoituksesta.
Tilitoimistoilta on tullut kyselyjä, pitääkö pakotelistatarkistukset ulottaa myös asiakkaan liikekumppaneihin. AVI:n ilmoitusvelvollisille suunnatun ohjeistuksen sivulla 26 on asiaa ohjeistettu seuraavasti:
“Käytännössä pakotesääntelyn noudattaminen varmistetaan pakotemonitoroinnilla, jossa ilmoitusvelvollinen vertaa pakotelistojen ja kansallisen jäädytyslistan nimiluetteloa sen asiakkaisiin ja muihin liiketoimiin liittyviin tahoihin. Vaikka ilmoitusvelvollisen asiakkaina ei tavallisesti pidetä solmitun sopimussuhteen ulkopuolisia tahoja, on pakotelainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi myös muut liiketoimeen liittyvät tahot tunnistettava riittävällä luotettavuudella. Jos pakotemonitorointi kohdistetaan vain omiin asiakkaisiin, ilmoitusvelvollinen saattaisi huomaamattaan osallistua sellaisen liiketoimen suorittamiseen, jossa yhtenä osapuolena on pakotelistattu henkilö.”
Useimmissa tapauksissa tilitoimiston asiakkaiden liikekumppanien pakotelistastatuksen kattava tarkastaminen on mahdotonta. Taloushallinnon ohjelmistoissa ei joitakin mahdollisia poikkeuksia lukuun ottamatta ole toimintoja, joilla maksuliikenteen toisen osapuolen pakotelistastatus voitaisiin tarkastaa. Lisäksi esimerkiksi saapuvissa viitesiirroissa ei ole tietoa, jonka perusteella laskun maksajan voisi luotettavasti tunnistaa.
Asian selkeyttämiseksi AVI lisäsi yllä mainittuun ohjeeseen sivulle 58:
“Kirjanpitäjät toimivat näköalapaikalla, mutta kirjaavat taloudelliset tapahtumat niiden jo tapahduttua. Kirjanpitäjä itse ei tavallisesti osallistu asiakkaansa ja tämän liikekumppanin välisen liiketoimen suorittamiseen, eikä tämä siten luovuta varoja asiakkaan liikekumppanille.
Kirjanpitopalvelun luonteen vuoksi aluehallintovirasto katsoo, että ilmoitusvelvollisen pakotemonitorointi kohdistuu ensisijaisesti sen omiin asiakkaisiin ja omien asiakkaiden tosiasiallisiin edunsaajiin. Ilmoitusvelvollisen asiakkaan jokaisen liikekumppanin ja esimerkiksi osto- tai myyntilaskuista ilmenevien yhteystietojen vertaaminen pakotelistoihin voidaan nähdä työläänä ja käytännössä jopa mahdottomana toteuttaa. Kokonaan asiakkaan liikekumppaneita ei kuitenkaan voida unohtaa.
Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan edellä mainittua ohjeistusta noudattaakseen kirjanpitäjien täytyy tunnistaa ja arvioida riskiarviossaan pakotteisiin ja pakotteiden kiertämiseen liittyviä riskejä sen lisäksi, että asiakkaisiin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä tunnistetaan ja arvioidaan. Asiakaskuntaa ja asiakkaiden toimialoja on tärkeää arvioida myös pakoteriskien näkökulmasta. Kun riskejä on arvioitu, ilmoitusvelvollinen tekee arvionsa siitä, onko pakotemonitorointi syytä kohdistaa asiakkaiden ja asiakkaan tosiasiallisten edunsaajien lisäksi muihin liiketoimeen liittyviin tahoihin kuten asiakkaan liikekumppaneihin. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi tietyllä riskiseksi arvioidulla toimialalla tai maantieteellisellä alueella toimivien yksittäisten asiakkaiden kohdalla. Asiakkaan toiminnan tuntiessaan sekä riskiarvion perusteella kirjanpitäjä tietää, mihin resursseja on syytä kohdistaa ja mitkä ovat sellaisia relevantteja tahoja, joita kussakin tilanteessa tulee tarkastella. Omien asiakkaiden ja asiakkaiden tosiasiallisten edunsaajien vertaamista pakote- ja jäädyttämislistoihin ei kuitenkaan voida sivuuttaa riskiarvioinnin perusteella. Jos ilmoitusvelvollinen havaitsee esimerkiksi asiakkaan toiminnassa viitteitä pakotteiden kiertämisestä, täytyy selonottovelvollisuuden noudattamisesta huolehtia ja tällöin asiakkaan liiketoimintakumppaneidenkin monitorointi on syytä tehdä.
Jos kirjanpitäjä havaitsee asiakkaansa liikekumppanin kiertävän pakotteita tai pakotemonitoroinnin tehdessään huomaisi asiakkaan liikekumppanin olevan pakotelistalla, on ilmoitusvelvollisen syytä ilmoittaa asiasta Ulosottolaitokselle ja rahanpesun selvittelykeskukselle. Ilmoitusvelvollisen asiakkaiden osalta menettelyjä on kuvattu jo luvussa 6.9. Ilmoitusvelvollisella tulee olla olemassa sellaiset menettelytavat, joilla se varmistuu siitä, ettei se missään tilanteessa riko pakotteita tai jäädyttämispäätöksiä. Henkilöpakotteiden lisäksi sektoripakotteiden noudattamisesta on huolehdittava. EU:n neuvosto on esimerkiksi kieltänyt kirjanpitopalveluiden suoran ja välillisen tarjoamisen Venäjälle sijoittautuneille oikeushenkilöille, yhteisöille ja elimille.”
Asian voi kiteyttää seuraavasti:
Tilitoimiston kaikkien asiakkaiden kaikkien liikekumppanien pakotelistastatuksen tarkastaminen ei ole aina välttämätöntä, mutta
- huomioi riskiarviossa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ohella myös pakotenäkökulma
- riskiarvion pohjalta tarkista tarvittaessa myös asiakkaan liikekumppanien pakotelistastatus, esimerkiksi asiakkaan toimialan tai asiakkaan tai liikekumppanin maantieteellisen sijainnin perusteella
- havaitessasi asiakkaan liikekumppanin kiertävän pakotteita tai olevan pakotelistalla, ilmoita asiasta ulosottolaitokselle ja rahanpesun selvittelykeskukselle.
Muista, että omien asiakkaiden ja asiakkaiden tosiasiallisten edunsaajien vertaamista pakote- ja jäädyttämislistoihin ei voi sivuuttaa riskiarvioinnin perusteella.
