Kun Teppo Taitavasta tuli kirjanpitäjä
Teppo Taitava oli ollut koko 30-vuotisen ammattiuransa edustaja. Valveutuneille lukijoille siis kaupparatsu, myyjä tai vastaava, eikä se osakeyhtiölaissa nimenkirjoittajaa tarkoittava edustaja-niminen virkailija. Teppo oli lyhyen palkkatyöuransa jälkeen halunnut oppia lentämään omilla siivillään ja oppia myös vastaamaan työstään vastuiden ja talouden osalta. Teppo oli ryhtynyt yrittäjäksi.
Onneksi kalakaveri oli kertonut Tepolle, että tärkein yhteistyökumppani on kirjanpitäjä. Teppo onnistui jo heti yrittämisen alkuaikoihin löytämään hyvän tilitoimiston ja sieltä mukavan kirjanpitäjän. Tilitoimisto neuvoi Teppoa verotusasioissa, hieman hinnoittelussakin sekä yleensä niissä eläke- ja muissakin tarvittavissa säännöksissä. Jossakin vaiheessa katsottiin yhdessä yritysmuodon muuttamista osakeyhtiöksi ja pohdittiin ajoneuvojen omistusasioita Tepon tilanteisiin sopiviksi. Papereiden vienti tilitoimistoon sattui aika usein iltapäiväkahvin merkeissä, ja Tepon lähileipomosta hakemat munkit tilitoimiston tytöille kuuluivat usein asiaan. Kahvin ja munkin vastineeksi Teppo sai paljon hyviä neuvoja yrittämiseen. Vaikka alkuun ne hieman kismittivät, niin verotarkastusten jälkeen eivät.
Huolensa pahoittaja havaitsee kaikenlaisia alansa pikkuongelmia sekä noukkii sopivia keinoja niiden ratkaisemiseen. Vastuu näiden pohdintojen noudattamisesta jää aina lukijalle.
Edustajaihminen kuulee reissuillaan kaikenlaista. Eräällä pidemmällä työreissulla, jolloin iltaa oli nautittu kupposen äärellä hieman pidempääkin, Teppo kuuli uudesta viranomaisen järjestämästä kirjanpito- ja taloushallinto-ohjelmasta. Tämä ohjelma liittyi siihen, että tiedot kulkevat digitaalisesti ja taloushallinnon hoito on helppoa. Tilitoimisto oli kylläkin muutaman kerran ehdottanut Tepolle sähköistä kirjanpitoa. Teppo kuitenkin ajatteli silloin, että on turhaa muuttaa tapaa, jolla on jo pitkään toimittu.
Se reissulla tavattu kaveri kannusti, ja Teppo päätti ryhtyä kirjanpitäjäksi. Vähän isompi täytekakku piti hommata, ja oli kova paikka, kun tilitoimistosopimus piti irtisanoa. Kaikki tuo meni hyvin ja lähtöitkut itkettiin molempien osapuolten kanssa yhdessä. Ja varovaisesti tilitoimisto sanoi pitävänsä ”hyllyä” vapaana.
Teppo alkoi käsitellä vientejä innokkaasti ja sai joitakin laskuja maksuun. Kevään hiihtoreissut ja jääkiekkopelit kavereiden kanssa jäivät väliin, kun piti työpäivän jälkeen miettiä alveja, vähennyksiä ja yrittää tutkia, että meneekö kirjanpito oikein. Ilmoitusten lähettämiset ja niiden toteaminen oikeaksi OmaVerosta, käteiskuittien kohdistaminen ja kaikki muu taisi olla Tepon osaamisen rajoissa. Teppo oli kuullut jotakin vähennysoikeuden rajoituksista arvonlisäveroa ajatellen. Osakeyhtiön osingonjako ilmoituksineen ja tilityksineen sekä pankille tulostettavan raportin tulostaminen kesämökkilainaa varten ei ihan onnistunut. Ennakkoverojen miettiminen loppuvuodeksi ja palkan suunnittelu tulosta vastaavasti jäivät myös hieman arvoitukseksi.
Tilitoimistoapua ei ollut. Ei ollut ketään, keneltä kysyä. Säästö on säästöä. Jos ei ole kykyjä tehdä, niin kannattaako tehdä. Tuska voi olla kova, jos aika menee vääriin asioihin. Vieläköhän siellä tilitoimistossa on se ”hyllypaikka” vapaana….
Artikkeli on julkaistu alun perin Tilitoimistossa-lehdessä nro 2/2021.
