Köyhät kyykkyyn, sanoo pankkineiti
Pankkiin pitää mennä nöyränä – virkailija ainakin kuvittelee aina olevansa viisaampi kuin asiakas. Joskus ennen vanhaan sketsimaailmassa asiakkaan tuolin jalkoja lyhennettiin, jotta virkailija sai katsoa häntä ikään kuin alaspäin. Viime vuosituhannella oli aika, jolloin pankeissa oltiin todella häikäilemättömiä asiakkaalle. Sitten iski pankkikriisi, jolloin koko rahoituspakka meni sekaisin. Pankit, joilla oli ongelmia, lakkautettiin. Konttorit yhdistyivät muiden pankkien konttoreiksi.
Jo hetken aikaa osasimme kuvitella, että pankkineitien ylimielisyys lakkaisi tai ainakin vähenisi – ehkä niin jo hetken aikaa olikin. Aika kultaa pahat muistot ja tuo asenne on taas vallallaan.
Käytämme pankkitunnuksia tunnistautuessamme. Kun halutaan tietoja Kelalta, terveydenhuollon Kannasta ja näitä kahta tunnistautumista vieläkin henkilökohtaisimpien asioiden osalta, tunnistaudumme pankkitunnuksilla. Meidät siis todennetaan näiden tunnusten avulla.
Huolensa pahoittaja havaitsee kaikenlaisia alansa pikkuongelmia sekä noukkii sopivia keinoja niiden ratkaisemiseen. Vastuu näiden pohdintojen noudattamisesta jää aina lukijalle.
Miten sitten pankit? He suojautuvat rahanpesusäännöksiin ja vaativat meiltä joka tilanteessa kopion passista tai henkilökortista. Pyytävät kortin ja lähtevät ”takahuoneeseen” ottamaan kopiota siitä. Missä muussa tilanteessa joudumme antamaan tuon kortin toiselle henkilölle ja vielä kopioitavaksi eri huoneeseen? Sitten seuraavalla viikolla kun käymme hoitamassa jotakin toista asiaa ja parhaassa tapauksessa vielä saman virkailijan luona, niin taas tuo sama kopiointi. Missähän mahtaa olla se pankkien henkilökorttihautausmaa, jonne nuo kopiot viedään?
Kun sitten yritämme tunnistautua pankille vaikka pankkitunnuksilla, niin ei kelpaa. Varsinkaan jos meillä on toisen pankin antama tunniste. Meille lähetetään näin korona-aikaan suojattu sähköposti, johon skannaamme tuon henkilökortin. Sitten pankkineiti varmaan kopioi sen ja vie sinne asiakkaan riippukansiolokeroon.
Kuten jokainen tähän systeemiin vähänkin perehtynyt huomaa, niin pankit kokevat olevansa hyvin hienoja näissä sähköisissä asioissa. Meidän mielestämme ne ovat kuitenkin hyvin jälkeenjääneitä. Palaan tuohon blogini alussa olevaan pankkikriisiin. Taas näkyy samaa asennetta asiakkaita kohtaan kuin silloinkin. Olisikohan joku, jonka kanssa voisin lyödä vetoa tulevasta pankkikriisistä…
Artikkeli on julkaistu alun perin Tilitoimistossa-lehdessä nro 3/2021.
