Hallituksen uudet jäsenet ja puheenjohtaja esittäytyvät
Taloushallintoliiton jäsenet valitsivat kesäkuussa uuden hallituksen. Uusi hallitus piti ensimmäisen kokouksensa viime viikolla, kun se kokoontui Helsinkiin saman pöydän ääreen. Kysyimme hallituksen uudelta puheenjohtajalta ja kahdelta uudelta jäseneltä, miltä taloushallintoala näyttää ja minkälaiset odotukset heillä on hallitustyöskentelystä. Entä mikä heitä motivoi ja energisoi työn ulkopuolella?
Muutosta kannattaa aina draivata itse. Muutoin sen tekevät muut ja se ei ole niin kivaa.
Kaikki kolme haastateltua olivat yksimielisiä siitä, että digitalisaatio on yhtä aikaa sekä uhka että mahdollisuus.
Tuomas Tahvanainen: “Toimialan hurja muutosvauhti polarisoi palveluiden tarjontaa ja kysyntää. Tarvetta ja tilaa on yhä monimuotoisemmille toimijoille. Myös muu maailma ottaa harppauksia taloushallinnon digitaalisuudessa ja sen edistämiseen on kansainvälisestikin suuri tahtotila viranomaistahoilta. Tämä taas tarkoittaa, että infra sen mahdollistamiseen tulee kehittymään myös jatkossa. Samalla tämä monipuolistaa osaamisvaateita taloushallinnon ammattilaisille, joiden tulee olla toisaalta taas enemmän moniottelijoita ja toisaalta avaa toimialalla paljon uusia työtehtäviä.
Carita Stam: “Henkilöstöpula on tällä hetkellä suurin haaste. Alan vahvuus piilee erityisesti robotiikassa, sen nopeassa kehittymisessä ja hyödyntämisessä.”
Anette Vaini-Antila: “Suurin mahdollisuus on digitalisaatio. Olin pois kohtalaisen pitkään näistä tehtävistä ja olin yllättänyt, miten samanlaisena tilanne ja toimintatavat ja taajuus olivat pysyneet. Monella alalla on tapahtunut digitalisaation takia valtava muutos, aloja on poistunut tai kuvioihin on tullut täysin uusia.”
Mikä on liiton hallituksen rooli tilanteessa, jossa koko toimiala, sen palvelut ja teknologiat muuttuvat huimaa vauhtia?
Carita Stam: “Koen tärkeänä, että saamme lisättyä alan kiinnostavuutta ja myös sen tärkeyttä sekä uusille osaajille että uusille jäsenille.”
Meidän tulee olla hereillä kansainvälisessä kehityksessä, eikä vain taputtaa itseämme olalle omassa hyvinvoinnissamme ja osaamisessa.
Tuomas Tahvanainen: “Meidän pitää yhä tarkemmin kiinnittää seuranta kansainvälisiin muutoksiin, jotta liiton jäsenistön etu niissä pystytään huomiomaan ja muutoksiin pystytään varautumaan ajoissa. Tärkeimpänä on valvoa, ettei infra johon taloushallinnon sähköiset ratkaisut Suomessa nojaavat, muutu kansainvälisessä paineessa ainakaan liian nopeasti.
Anette Vaini-Antila: “Hallituksen tehtävänä on pitää katse riittävän etäällä ja ylhäällä arjesta (strateginen ajattelu), jotta varmistetaan toiminnan pitkän aikavälin olemassa olon oikeutus. Sen lisäksi hallituksen tulee pitää huolta siitä, että riskienhallinta toimii (kolikon toinen puoli). Käytännössä iso osa tätä työtä tapahtuu siten, että esitetään kysymyksiä ja tuodaan pöytään osaamista ja näkemyksiä – mieluusti alan ja tuttujen urien ja kaavojen ulkopuolelta!”
Kuka olet ja mitä teet? Kerro itsestä jotain, mitä moni ei tiedä? Mikä on sinulle tärkeää?
Olen toisen polven taloushallinnonpalveluiden yrittäjä, jolla on työkokemusta tilitoimistosta vuodesta 1998 alkaen. Lisäksi olen työskennellyt start-up ja kasvuyhtiöiden johtoryhmissä ja hallituksissa.
Lasten päästyä teini-ikään on löytynyt aikaa taas omillekin harrastuksille. Joista olen palannut joidenkin vuosien tauon jälkeen harrastemielessä jääkiekon pariin. Vaikka omista A-SM tason kilpavuosista on jo vierähtänyt pitkälti toistakymmentävuotta, niin viimeisen vuoden tuntuman haun jälkeen voin väittää olevan hallituksessa ainakin toiseksi paras lätkän pelaaja.
Olen Tili-Vinkki Oy:n toimitusjohtaja. Aikaisemmin olin samassa yrityksessä kirjanpitäjänä, nykyään teen kaikkea paitsi kirjanpitoja ja palkkoja.
Metsälenkit antavat minulle paljon energiaa.
Vastaan Sarastiassa konsernitasoisista tukiprosesseista (eli talous, hr, laki, digi, viestintä).
Sain aivovamman 2,5 vuotta sitten ratsastusonnettomuudessa. Tilannetta pahensi se, että olin saanut pari vuotta aiemmin lievemmän (kansankielisesti) aivotärähdyksen, jonka vaikutuksia en kiireestä ja muista syistä johtuen ollut täysin ymmärtänyt. Kuntoutuksen, lääkityksen ja elämäntapamuutosten ansiosta tilanne on hallinnassa, mutta entiseen ei ole paluuta. Se mitä hyvää tuosta on seurannut – sillä melkein kaikessa on jotain hyvääkin – on se, että keskityn nyt yhteen asiaan kerrallaan, kun aiemmin tein kymmentä asiaa päällekkäin ilman täyttä fokusta. Ajattelu on kirkastanut ja epäolennaisuudet karisseet ympäriltä ja jotenkin kaiken näkee paljon selkeämmin. Ehkä myös tästä syystä kaikenlaisen höpötyksen ja kuorrutuksen sietokykyni on aika matala. Aivot kuormittuvat helposti ja ohjaavat luontaisesti pois epäolennaisuuksista. Asiantuntevaa puhetta sopivissa annoksissa kuuntelee sen sijaan mielellään.
