Vähemmän raportointia, enemmän olennaista – mitä ESRS- ja Omnibus-uudistukset tarkoittavat käytännössä?
EFRAG (European Financial Reporting Advisory Group) julkaisi marraskuun 2025 lopussa luonnokset kevennetyistä ESRS-kestävyysraportointistandardeista. Samoin EU:ssa päästiin vuoden lopulla alustavaan sopuun niin sanotussa Omnibus I -kokonaisuudessa, jossa kestävyysraportointia ja yritysvastuuta koskevia velvoitteita ollaan rajaamassa ja keventämässä. Yhdessä nämä kertovat melko selkeästi, mihin suuntaan sääntelyn osalta ollaan menossa:
- raportointivaatimuksia kohdistetaan harvempaan joukkoon pääasiassa suuria yrityksiä (liikevaihto 450 miljoonaa euroa ja 1000+ työntekijää), ja
- raportointia pyritään tekemään käytännöllisemmäksi.
Yksinkertaistettujen ja kevennettyjen ESRS-luonnosten perusajatus on selkeä. Yritysten ei odoteta raportoivan “kaikesta mahdollisesta”, vaan niistä kestävyyteen liittyvistä asioista, jotka ovat aidosti olennaisia juuri kyseisen yrityksen toiminnassa. Olennaisuutta saa arvioida aiempaa suoraviivaisemmin liiketoiminnan kokonaiskuvan kautta. Kaikkea ei myöskään tarvitse käydä joka vuosi läpi yhtä raskaasti, jos toiminta ei ole olennaisesti muuttunut. EFRAG:n julkaisemien muutosten seurauksena alkuperäisiä ESRS-standardeja kevennettiin noin 60 %, mikä on merkittävä muutos raportoinnin selkeyttämiselle.
Monelle yritykselle hankalin osa raportointia on ollut arvoketju, eli toimittajilta ja muilta kumppaneilta kerättävä tieto. Tässä kevennetyt luonnokset tuovat tervetullutta realismia. Jos suoraa tietoa ei ole helposti saatavilla, yritys saa käyttää perusteltuja arvioita ja yleistä taustatietoa, kunhan se kertoo avoimesti, mihin arviot perustuvat. Kaikkea ei tarvitse mitata täydellisesti, eikä tietoa tarvitse etsiä kohtuuttomalla vaivalla. Arvioiden tekemisessä saa käyttää esimerkiksi toimialadataa, keskiarvoja ja otantoja. Olennaisuusarvioinnin arvoketjuosuutta voi joissain tilanteissa tehdä myös ilman suoraa syötettä arvoketjun toimijoilta, jos käytettävissä on yleisesti saatavaa tietoa vaikutuksista ja riskeistä. Taustalla on ajatus kohtuullisesta vaivasta ja kustannuksesta. Yrityksen pitää käyttää kohtuudella saatavilla olevaa ja perusteltavaa tietoa, mutta sen ei tarvitse tehdä valtavan laajaa tiedonhakua eikä venyä kohtuuttomiin kustannuksiin. ”Kohtuuden” määrittämiseen osallistuu hyvin todennäköisesti toimialajärjestöjen ja raportoivien yritysten lisäksi myös tilintarkastajat, ainakin lakisääteisessä kestävyysraportoinnissa.
Samaan aikaan Omnibus I -neuvotteluissa saavutettu alustava sopu kaventaa selvästi sitä yritysjoukkoa, jota velvoitteet koskevat. Kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) rajautuisi jatkossa pääosin vain kaikkein suurimpiin yrityksiin, ja listatut pk-yritykset vapautuisivat vaatimuksista. Yritysvastuudirektiivi (CSDDD) koskisi vielä harvempia, erittäin suuria yrityksiä, ja siinäkin velvoitteita kevennetään ja tehdään riskiperusteisemmiksi. Myös aikatauluihin on tulossa lisäaikaa, sillä ”stop-the-clock” -direktiivi lykkäsi CSRD -raportointia kahdella vuodella toisen aallon yrityksille, joiden ensimmäisiä raportteja voidaan odottaa vuonna 2028.
Pk-yritykselle tämä on pääosin hyvä uutinen. Suurin osa pk-yrityksistä ei ole suoraan raportointivelvollisia, mutta ne ovat usein osa suurempien yritysten arvoketjuja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tietopyyntöjä tulee jatkossakin ja mahdollinen raportointi toteutetaan vapaaehtoisen raportointistandardin VSME:n mukaisesti. Mutta nyt sekä ESRS-luonnokset että Omnibus-linjaukset viestivät, ettei pk-yrityksille pitäisi sysätä kohtuutonta raportointitaakkaa. Arvioiden käyttö ja järkevä perustelu hyväksytään, eikä täydellistä dataa edellytetä. PK-sektorin olisi kuitenkin hyvä varautua erinäisiin tietopyyntöihin, sillä Omnibus I -direktiivin mukaisesti merkittävä osa suurista yrityksistä (kirjanpitolain 1 luvun 4 c § mukaiset) siirtyy vapaaehtoisen raportointivelvoitteen piiriin. Nämä yritykset kokevat kasvavissa määrin kyselyitä ja erinäisitä vaatimuksia vastuullisuudesta, johon olisi suositeltava vastata VSME -raportointistandardien mukaisesti.
Tilitoimistoille muutos tarkoittaa ennen kaikkea kestävyysraportoinnin työn luonteen ja oletettavasti myös asiakastarpeiden muuttumista. Kun vaatimuksia kevennetään ja kohdennetaan, asiakkaille ei ole tärkeintä yksittäisten tietojen täyttäminen, vaan ymmärrys siitä, mitä kannattaa raportoida ja miten. Tilitoimiston rooli asiakkaan tukena tuleekin korostumaan. Tärkeintä on auttaa hahmottamaan olennaiset asiat, ja esimerkiksi rakentamaan selkeä raportin rakenne ja dokumentoimaan arviot uskottavasti. Tuen tulisi myös selkeyttää, mitä ei tarvitse raportoida. Tämä on monelle asiakkaalle arvokkaampaa kuin pelkkä tekninen raportointiapu.
Euroopan komissio valmistelee parhaillaan delegoitua asetusta EFRAGin julkaisemiin ESRS-luonnoksiin pohjautuen. Standardien lopullista hyväksyntää odotetaan kevään 2026 aikana, ja vasta tämän jälkeen kevennettyjä ESRS-standardeja voidaan ottaa virallisesti käyttöön kestävyysraportoinnissa. Tukeakseen yrityksiä ja muita toimijoita EFRAG on avannut ESRS Knowledge Hubin, joka kokoaa ohjeita ja materiaaleja standardien tulkinnan ja soveltamisen tueksi. ESRS-luonnoksiin voi tutustua tarkemmin tästä. Lisäksi, vapaaehtoista raportointia voi jo harjoitella NSRS -raportointijärjestelmän kanssa täältä.
Vaikka sekä standardit että direktiivit ovat vielä osin kesken, kokonaiskuva on jo selkeästi nähtävissä. Ei siis välttämättä kannata jäädä enää odottamaan ”lopullista versiota”. Nyt on hyvä hetki alkaa laittaa perusasioita kuntoon, ja ainakin aloittaa keskustelu asiakkaiden kanssa todennäköisistä raportointitarpeista. Eli muodostaa ymmärrys siitä, mitkä kestävyysasiat ovat yritykselle olennaisia, mitä tietoja on jo saatavilla ja missä joudutaan turvautumaan arvioihin. Lisäksi keskustelut varmentajien kanssa on hyvä aloittaa jo ajoissa, jotta tarvittavan tiedon laajuus selkeytyy. Näin valmistautuminen raportointiin ei muutu myöhemmin kiireiseksi ja kalliiksi pakkoprojektiksi.
Samalla tilitoimistojen kannattaa pohtia myös omaa kestävyysraportointiaan ja -viestintäänsä. Kuten asiakkaiden kohdalla, myös tilitoimistojen on tärkeää tunnistaa olennaiset kestävyysasiat, kerätä tarvittavat tiedot ja dokumentoida arviot selkeästi. Tämä lisää uskottavuutta, helpottaa asiakkaiden ohjaamista ja voi toimia kilpailuetuna. Oman raportoinnin kehittäminen ei tarkoita pelkkää pakollisten tietojen täyttämistä, vaan kokonaisuuden hahmottamista, prosessien ja tiedonkeruun selkeyttämistä sekä viestintää sidosryhmille. Ajoissa aloitettu valmistautuminen tekee kestävyysraportoinnista hallittavampaa, kustannustehokkaampaa ja arvoa tuottavaa sekä tilitoimiston omassa toiminnassa että asiakastyössä.
Lisätietoja:
Kevennetty ESRS lyhyesti (ENG)
ESRS Knowledge Hub (ENG)
