Palkanlaskennasta, tulorekisteristä ja kaiken monimutkaisuudesta
Tilitoimistossa-lehden pakinoitsija Knapsu nalkuttaa, jäkättää ja marmattaa alan ilmiöistä ja välillä muustakin. Vaikka nimimerkin taakse kätkeytyvän pakinoitsijan annetaan (toistaiseksi) olla työsuhteessa Taloushallintoliittoon, hänen näkemyksensä eivät kaikilta osin vastaa liiton ja sen toimielinten virallista näkemystä.
Hämeenkylän lukiossa kultaisella 1980-luvulla historian ja yhteiskuntaopin lehtori Vilho Kulju esitti tajunnan räjäyttävän faktan: missään sivistyneessä länsimaassa säädösten ja sääntelyn määrä ei ole ikinä vähentynyt, vaan se on jatkuvasti kasvanut. ”Ja kasvaa jatkossakin”, Vilho jatkoi ja oli oikeassa. Niin että se niistä norminpurkutalkoista tälläkin hallituskaudella, kuten olette huomanneet.
Kun pakinoitsija aloitteli yhtiöoikeuden opintojaan Turussa 1980-luvun lopulla, kirjassa Suomen Laki oli kaksi osaa. Nyt niitä on kolme. Juhani Kyläkallion yhtiöoikeuden klassikkokirja Osakeyhtiölaki mahtui tuolloin yhteen niteeseen, mikä teki siitä fyysisesti raskaan lukukokemuksen, vaikkakin se oli sisällöltään antoisa. Nyttemmin lainsäätäjän tehokkuus pykälien tuotannossa ja ergonomian vaatimukset ovat ajaneet Kyläkalliotkin kahden niteen taktiikkaan.
Eikä sääntelyn luoma hallinnollinen taakka todellakaan ole vain suomalainen ilmiö. Amerikassa tavallinen ihminen ei uskalla virheiden pelossa tehdä itse veroilmoitustaan vaan turvautuu kirjanpitäjään. Virheistä kun voi joutua kiven sisään istumaan, ihan oikeasti. Tanskassa taas yritysten digitaalisuus viranomaisasioinnissa on lakisääteinen pakko.
Maailman monimutkaistuminen, asiantuntijuuden lisääntyminen, välineiden kehittyminen ja sääntelyn määrä on johtanut yhä suurempaan erikoistumiseen. Kun sinulla on polvi tohjona, et mene lääkärille vaan ortopedian erikoislääkärille. Kun suunnittelet vaativaa yrityskauppaa, et soita ”tuomarille” vaan yhtiöoikeustiimiä vetävälle juristille.
Myös taloushallinnossa sääntelyn ja monimutkaisuuden lisääntyminen on johtanut erikoistumiseen. Yhä useampi tilitoimisto on tunnistanut maailman monimutkaistumisen ja perustanut oman palkkatiimin. Moni pieni tilitoimisto on antanut yhden kirjanpitäjistään panostaa aikaansa palkanlaskijaksi kehittymiseen. Tiedän yhden hengen tilitoimistoja, jotka käyttävät kumppaninaan tai alihankkijanaan palkanlaskentaan erikoistunutta yritystä. Myös välineiden kehitys tukee erikoistumista. Oikeat palkanlaskijat haluavat käyttää kehittyneitä palkanlaskentajärjestelmiä, joissa automaatio ja työn tuottavuus ovat korkealla tasolla.
Myös suhtautumisessa tulorekisterin kaltaiseen isoon muutosprojektiin olen ollut huomaavinani eron palkanlaskijoiden ja palkanlaskentaa hoitavien kirjanpitäjien välillä, vaikkakaan tässä lehdessä referoitu tulorekisterikysely ei suoraan tätä tue. Erikoistuneiden palkanlaskijoiden suhtautuminen tulorekisteriin on mielestäni ollut keskimäärin varovaisen positiivista ja samalla ammattiylpeää. Hemmetinmoisesta projektista selvittiin melkein kuivin jaloin ja yhtenä kappaleena. Samalla toki tiedetään ja tuodaan esiin, että tulorekisterissä olisi paljon kehitettävää, esimerkiksi parempi tapa takautuvien korjausten tekemiseen ja toistuvat tekniset ongelmat pois. Näitä asioita Taloushallintoliiton ja alan yritysten tulee pitää esillä.
Ne jotka kaipaavat yksinkertaisuutta ja helppoutta, kääntävät kaipaavat katseensa Viroon. Siellä palkanlaskenta on niin yksinkertaista, että palkanlaskijoiden ammattikuntaa ei ole. Ei siellä ole myöskään työehtosopimuksia. Toisaalta suomalainen äänestäjä ei halua Viron palkka- ja veromallia. Jos 200 suomalaisten valitsemaa kansanedustajaa laitetaan riviin vasemmalta oikealle, osuu raja pohjoismaisen ja virolaisen palkkamallin kannattajien välillä arvatenkin johonkin Elina Lepomäen oikean olkapään puolivälin kohdalle.
Sain 2000-luvun alussa työskennellä isoja yrityksiä palvelevassa palkkapalveluyksikössä kehitystehtävissä. En kehtaa väittää osaavani palkanlaskentaa, mutta pidän sitä kiehtovana alana. Mahtavia mahdollisuuksia substanssiosaamisen kehittämiseen ja/tai digitalisaation hyödyntämiseen esimerkiksi työntekijöiden itsepalvelujärjestelmillä (hienommin kai ESS), automaattisella TES-tulkinnalla tai integraatiovälineillä. Ansaitsee siis omat erikoismiehensä, anteeksi erikoishenkilönsä.
Artikkeli on julkaistu alun perin Tilitoimistossa-lehdessä nro 3/2019.
