Yhteinen punakynä ja 50 vuotta taloushallinnon murrosta – Leena Rekola-Nieminen on kouluttanut kokonaisen sukupolven kirjanpitäjiä
Kun Leena Rekola-Nieminen aloitti tilitoimistossa vuonna 1976, hän ja kollega istuivat vastakkain pöydän ääressä. Heillä oli yksi yhteinen punakynä. Kun toinen tarvitsi sitä kirjaukseen, hän lainasi.
Työ tehtiin käsin. Lomakkeet naputeltiin kirjoituskoneella. Kolminkertaiset kalenteripaperit rahisivat pöydällä. Tieto kulki hitaasti, mutta jokainen merkintä ymmärrettiin.
”Silloin piti oikeasti tietää, mitä teki”, Rekola-Nieminen naurahtaa.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin järjestelmät hoitavat suuren osan perustransaktioista. Tietomäärät ovat moninkertaistuneet, raportit syntyvät sekunneissa ja aineistot liikkuvat sähköisesti. Silti Rekola-Niemisen mielestä yksi asia ei ole muuttunut.
”Jonkun täytyy edelleen ymmärtää kokonaisuus”.
Leena Rekola-Nieminen näkee digitalisaation mahdollisuutena, mutta myös riskinä. Jos ajatellaan, että järjestelmä “hoitaa kaiken”, syntyy helposti virheitä, joita ei huomata ajoissa.
”Ennen aika meni kirjaamiseen. Nyt se menee korjaamiseen”, Rekola-Nieminen nauraa.
Arkkitehdista ekonomiksi ja yrittäjäksi
Rekola-Niemisen piti alun perin ryhtyä arkkitehdiksi tai insinööriksi. Ensimmäisen opiskelupäivän aamuna hän jäi nukkumaan ja totesi, ettei se ollutkaan hänen tiensä. Kauppakorkea vei ekonomin tutkintoon.
Kirjanpito ei ollut ensirakkaus. Ensimmäiset käytännön kokemukset tulivat äitiyslomasijaisuutena tilitoimistossa Järvenpäässä. Rekola-Nieminen oppi työn ottamalla mallia kokeneemmilta kollegoilta, sillä kauppakorkean teoriat eivät yksin riittäneet.
Pian asiakkaat alkoivat vihjata, jos Rekola-Nieminen perustaisi oman toimiston, he tulisivat asiakkaiksi. Vuonna 1977 Rekola-Nieminen perusti oman tilitoimiston. Alkuvaiheessa työtä tehtiin lastenhoidon rinnalla, kotona ja iltaisin.
Toimisto kasvoi tasaisesti: ensin yksin, sitten yksi työntekijä vuodessa. 1990-luvun lama pysäytti kasvun koko maassa. Tällöin Leena teki päätöksen, jota pitää edelleen yhtenä uransa tärkeimmistä.
”En lomauttanut enkä irtisanonut ketään, vaikka lama koetteli”, Rekola-Nieminen kertoo.
Ratkaisu oli riski. Kun lama hellitti, asiakkaat palasivat nopeasti ja osaava henkilöstö oli valmiina vastaamaan kasvavaan kysyntään. Vuonna 2002 Rekola-Nieminen myi enemmistön yrityksestään. Tuolloin toimistossa työskenteli 16 ammattilaista. Kolmetoista vuotta myöhemmin, hänen jäädessään pois yrityksen toiminnasta, henkilöstömäärä oli kasvanut jo 32:een.
Yrityksen kasvu oli erityisesti oppimista. Rekola-Nieminen kertoo, että henkilöstöjohtaminen ei ollut aina helppoa. Hyvä kirjanpitäjä ei ole automaattisesti hyvä esihenkilö.
Taloushallintoliiton puheenjohtajasta kouluttajaksi
1990-luvun lopun kirjanpitolain uudistus vei Rekola-Niemisen yhä vahvemmin kouluttamisen pariin. Alan ammattilaiset tarvitsivat selkeitä tulkitsijoita ja käytännön soveltajia – ihmisiä, jotka osasivat kääntää lainsäädännön arjen työksi. Vähitellen kouluttamisesta tuli keskeinen osa hänen työtään.
Vuonna 2008 hänestä tuli Taloushallintoliiton hallituksen puheenjohtaja. Tehtävä toi mukanaan laajempaa näkökulmaa koko toimialaan ja tiiviimmän yhteyden alan kehittämiseen. Puheenjohtajakauden jälkeen kouluttaminen ja kirjoittaminen lisääntyivät entisestään.
Rekola-Nieminen on kiertänyt Suomea pienistä paikkakunnista suurille lavoille asti. Yleisön koko ei kuitenkaan muuta asetelmaa, eikä kokemus poista jännitystä.
”On ihan sama, onko paikalla neljä vai tuhat ja neljäsataa ihmistä. Jokaisena koulutusta edeltävänä yönä nukkuu huonommin”, hän sanoo.
Hänen koulutustyylinsä on kerronnallinen ja maanläheinen. Vieraskieliset termit ja vaikea sanasto jäävät taka-alalle. Hän puhuu kollegoille, tavoitteena tehdä asioista ymmärrettäviä ja käytännönläheisiä.
Järjestelmät eivät korvaa ymmärrystä
Taloushallinnon murros näkyy Leenan mukaan erityisesti osaamisvaatimuksissa. Perinteinen kirjaaminen on vähentynyt, mutta kokonaisuuksien hallinta on korostunut. Kirjanpitäjän on ymmärrettävä, miten eri järjestelmät keskustelevat keskenään, mistä tiedot tulevat ja miten ne täsmäytetään. Jos useasta järjestelmästä tulevat tiedot eivät kohtaa, syntyy nopeasti laajoja selvittelykokonaisuuksia.
”Se, että jokin on käsitelty, ei vielä tarkoita, että se on käsitelty oikein,” Rekola-Nieminen kertoo.
Hän toivoo alalle kokonaisvaltaista ajattelua ja rohkeutta laajentaa osaamista. Rekola-Niemisen oman toimiston vahvuus oli asiakaspalvelu. Aiemmin asiakkaat istuivat toimistossa pöydän ääressä ja kertoivat arjestaan. Nyt yhteys on erilainen, usein sähköinen, mutta ymmärryksen tarve on sama.
Inhimillinen asiantuntija
Pitkän uran varrelle on mahtunut myös pieniä kommelluksia. Kerran koulutuskalvot jäivät taksiin matkalla luennolle. Kerran hän huomasi puhujanpöntössä, että jalassa olivat eriparin kengät.
Finlandia-talolla 1 400 hengen yleisön edessä Rekola-Nieminen on saanut palautteiden keskiarvoksi 4,6 ja silti muistaa aina sen yhden palautteen, jossa arvosana oli pelkkää ykköstä.
”Se yksi jäi mieleen, vaikka kaikki muut olisivatkin antaneet erinomaisen numeron,” Rekola-Nieminen naurahtaa.
Kokenut konkari myöntää kokevansa välillä huijarisyndroomaa, etenkin esiintyessään professorien rinnalla.
”Mitä minä nyt oikeasti osaan kertoa?” Rekola-Nieminen hymyilee.
Luonto pitää kiinni arjessa
Työn rinnalla Rekola-Niemisen elämä on vahvasti perhekeskeistä. Lapset ja lapsenlapset asuvat lähellä, ja arki kietoutuu yhteisiin hetkiin. Maaseutuympäristö hellii rauhallaan. Rekola-Nieminen on aina halunnut asua luonnon keskellä. Talvella hän palaa hiihtoladuille, kesällä mökkijärvi Lohjalla vetää puoleensa.
Ja sitten on säilöminen.
”Rakastan säilömistä,” Rekola-Nieminen kertoo.
Hän poimii marjat itse, mehustaa, hillottaa ja tekee hyytelöitä. Kesän herkut varastoidaan talvea varten. Ehkä siinä on sama ajatus kuin kouluttamisessa. Tieto, kokemus ja ymmärrys eivät saa kadota. Ne pitää ottaa talteen ja jakaa eteenpäin.
Leena Rekola-Nieminen on tehnyt pitkän uran tilitoimistoyrittäjänä, kirjanpitoteemojen kouluttajana ja alan vaikuttajana. Artikkelikuvassa Rekola-Nieminen on kouluttamassa Tili- ja veropäivien lavalla tammikuussa 2024.
Kirjoitussarjan tekijä Linda Paasikallio on liiketoiminnan kehittämisen ammattilainen, joka on työskennellyt verkkokoulutuksen ja mikro-oppimisen edistämisessä Suomessa kansainvälisen koulutusyhtiön maajohtajana. Hänellä on vuosien kokemus talousammattilaisten rekrytoinneista sekä IT- ja talousalan koulutusohjelmien kehittämisestä. Nykyään yrittäjänä Linda keskittyy yritysten arvokkaimman voimavaran – ihmisten – kehittämiseen, integroimalla henkilöstön osaamisen johtaminen tiiviisti osaksi liiketoiminnan strategiaa.