KILA: Myyntisaamisten alaskirjaus ilman perintätoimia (2135/2026)
Taloushallintoliitto pyysi Kirjanpitolautakunnalta lausuntoa myyntisaamisten alaskirjausedellytyksistä tilanteissa, joissa kirjanpitovelvollinen ei voi tai ei halua toteuttaa perintätoimia myyntisaamisen kotiuttamiseksi.
Taustaksi kerroimme seuraavia käytännön esimerkkitilanteita, joissa myyntisaamisten perimistä ei voida tai haluta toteuttaa:
1) Kirjanpitovelvollisen myyntisaamiset koostuvat useista pienistä eristä. Koska perintätoimet aiheuttavat aina kustannuksia, näitä ei välttämättä ole taloudellisesti järkevää lähteä perimään yksittäisten saamisten ollessa pieniä, vaikka kokonaissumma olisikin olennainen.
2) Pakotelainsäädännön alaiset myyntisaamiset. Velallisella voi olla maksukykyä ja -halua, mutta pakotteiden vuoksi myyntisaamisen maksaminen ei käytännössä onnistu.
3) Pitkäaikainen sopimussuhde, jonka aikana jokin myyntilaskuista jää maksamatta. Kirjanpitovelvollinen ei halua lähteä perimään saatavaa sopimuskumppanilta, vaan mieluummin ottaa luottotappion itselleen.
4) Kirjanpitovelvollinen on voinut tehdä ostajan kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimukseen liittyvät mahdolliset riidat ratkaistaan niin sanottuja vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä käyttäen. Sopimukseen on saatettu esimerkiksi kirjata, että mahdolliset riidat ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Mikäli ostaja esimerkiksi riitauttaa saamisen perusteen tai määrän, kirjanpitovelvollinen ei tällöin hyödynnä vapaaehtoisen eikä oikeudellisen perinnän keinoja, vaan mahdollisten keskinäisten neuvottelujen jälkeen osapuolet päätyvät välimiesmenettelyyn riidan ratkaisemiseksi. Tällöin saattaa tulla tarve myyntisaamisen alaskirjaukseen ilman perintätoimia.
Kirjanpitolain 5:2 § mukaan saamiset merkitään taseeseen nimellisarvoon, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon. Jos nimellisarvo ylittää saamisen todennäköisen arvon, erotus on kirjattava kuluksi varovaisuuden periaatteen mukaisesti.
Myyntisaamisten osalta tämä tarkoittaa kirjanpitovelvolliselle velvollisuutta arvioida realistisesti, kuinka todennäköisesti saatava kertyy ja tarvittaessa luottotappiokirjauksen tekemistä. Jos arvio myöhemmin osoittautuu vääräksi ja aiemmin alaskirjattu saatava maksetaankin, arvonalennuskirjaus oikaistaan KPL 5:16 § mukaisesti.
Myyntisaamisen arvon arviointiin toimii ohjenuorana aiempi lautakunnan lausunto 1827/2008, jossa luottotappioriski jäsennettiin todennäköisyysasteikon kautta. Jos todennäköisyys sille, ettei myyntisaamisesta saada suoritusta on perustellusti varma (95–100 %), tehdään arvonalennuskirjaus. Jos luottotappio on todennäköinen (50–95 %), tehdään arvonalennuskirjaus, jos määrä jos määrä voidaan kohtuudella arvioida, muussa tapauksessa ilmoitetaan liitetietona. Jos luottotappion on mahdollinen, mutta ei todennäköinen (5–50 %), ilmoitetaan asia liitetietona, jos tieto on olennainen oikean ja riittävän kuvan kannalta. Lautakunta lausunnossaan muistuttaa, että lähes kaikkiin myyntisaamisiin liittyy jonkinasteista epävarmuutta. Jos kirjanpitovelvollinen arvioi epäolennaiseksi riskin siitä, että saaminen jää suoritusta vaille, kyse on liiketoiminnassa tavanomaisesta yritysriskistä, josta ei ole tarpeen informoida erikseen tilinpäätöksessä.
Mahdollisten perintätoimien myötä kirjanpitovelvolliselle voi syntyä parempi käsitys siitä, millä todennäköisyydellä asiakas tulee suorittamaan maksun. Perintätoimi ei kuitenkaan sinänsä ole edellytys alaskirjaukselle, kuten lautakunta on jo aiemmassaan lausunnossa 2072/2024 todennut.
Voit lukea lausunnon 2135/2026 Kirjanpitolautakunnan sivuilta.
