Kirjanpidon asiantuntijaryhmän kanta tilinpäätöksen laatimiseen

Tammikuun 1. päivänä 2016 voimaan tullut kirjanpitolain muutos toi pohdittavaa nimenomaan pienten yritysten kirjanpitoasioihin.  Lakiin otettiin direktiivin pakottamana muutamia huojennuksia, jotta pienten yritysten byrokratia vähentyisi. Taloushallinnon automatisointi ja varsinkin tilitoimistojen yhtenäiset työmenetelmät ovat jo tähänkin mennessä vähentäneet rutiinitehtäviä ja lakimuutoksen mukanaan tuomat huojennukset eivät juurikaan vähennä työmäärää. Varsinaiset tilinpäätöksen sisältöön tulleet muutokset ovat melko vähäisiä.

Tässä yhteydessä katsomme tarpeelliseksi, että tilitoimistot tarkastelisivat toimeksiantojensa tarkoituksenmukaisuutta sen osalta, että ovatko sopimukset tehty järkeviä toimintatapoja noudattaen ja ammattimaisesti.  Samalla on syytä tarkistaa sopimuksen ajantasaisuus kuten toimialastandardimme edellyttää.

Taloushallintoliiton kirjanpidon asiantuntijaryhmä on pohtinut ja testannut lain mukanaan tuomia muutoksia ja antanut liiton suosituksina seuraavia ohjeistuksia jäsentoimistojaan varten. Olemme myös keränneet perusteita sille, miten asioita voidaan kertoa asiakkaalle, mikäli huojennuksia ei oteta käyttöön.

Kirjanpidon menetelmät ja aineiston säilyttäminen

Kirjanpidon menetelmiin ja varsinkin aineiston säilytykseen liittyvät vapautukset ovat merkittäviä (KPL 2:9§). Säilytystapojen ja –muotojen säätely vapautettiin.  On kuitenkin muistettava, että säätelyn vapauttaminen toi mukanaan hyvin vahvasti sen tosiseikan, että kirjanpitovelvollinen vastaa siitä, että aineisto on tallessa. Tilitoimistojen on syytä sopimuksissaan huolehtia siitä, että vastuunjako aineiston säilyttämisestä, tapahtuipa säilytys sitten ulkoa ostettuna tai tilitoimiston tarjoamana, säädetään sopimuksin, sekä palveluntarjoajan (ohjelmistotalo) ja asiakkaan kanssa.

Tilinpäätöksen laatimatta jättäminen

Yksityiset elinkeinonharjoittajat, joiden tilikausi on kalenterivuosi, ja jotka ovat mikrokokoisia (700000, 350000, 10), eivät ole lain mukaan pakotettuja laatimaan tilinpäätöstä (KPL 1:1a§). Veroilmoitus on kuitenkin laadittava pääosin suoriteperusteella. Koska laissa oleva uusi vaatimus kirjausketjun (audit trail) toteutumisesta kirjanpidosta viranomaisilmoituksiin (tuloveroilmoitus, kausiveroilmoitukset jne. ) on pakottava, on kirjanpitovelvollisella oltava pääkirjan lisäksi vähintään tilikohtainen tuloslaskelma ja tase.  Tuloslaskelmaa ja tasetta yrittäjä tarvitsee myös moneen muuhun asiaan kuten rahoituksen järjestämiseen, sosiaalietuuksien määrittämiseen ja mm. liikenneluvan vakavaraisuustodistuksen hankkimiseen. Edellä mainituilla perusteilla suositamme, että myös mikrokokoiset toiminimet laativat tilinpäätöksen.

Maksuperusteinen tilinpäätös

Maksuperusteinen tilinpäätös on sallittu mikrokokoisille yhdistyksille ja säätiöille. Mikäli ne ovat tuloistaan verovelvollisia, tapahtuu verotus kuitenkin suoriteperusteen mukaan. Maksuperusteen mukaan laaditun tilinpäätöksen liitetietona on esitettävä laskelmat ja asiakirjat (liitetietotositteet) siitä, millainen suoriteperusteinen tilinpäätös olisi (KPL 3:4.2 §).  Tuollaisen laskelman tekeminen on käsityksemme mukaan vähintäänkin yhtä työläs kuin suoriteperusteinen tilinpäätös, joten pidämme järkevämpänä jättää huojennukset tältä osin käyttämättä.

Liitetiedot ja liitetietotositteet

Haluamme edelleenkin korostaa liitetiedoista tärkeimmän eli vastuut ja vakuudet –vaatimuksen tärkeyttä. Tämän vaatimuksen tarkoituksena on yhtäältä antaa tilinpäätöksen lukijalle (velkoja, rahoittaja ym.) tieto siitä, kuinka paljon yrityksen omaisuudesta on menossa muita velkoja paremmalla etuoikeudella jollekin velkojalle ja toisaalta kertoa kirjanpidon ulkopuolisten vastuiden olemassaolosta.

Liitetietojen kerääminen tapahtuu taloushallinnon ammattilaisen tekemänä. Lakimuutos toikin tähän kohtaan uusia vaatimuksia eli liitetietositteet (KPL 2:5a§) sekä kirjausketjun toteutumisen liitetietotositteesta liitetietoihin. Laki edellyttää, että ellei muutoin ole ilmeistä, mistä liitetieto muodostuu, on tuo tieto dokumentoitava liitetietotositteilla. Nämä voivat olla ulkopuolisen antamia todisteita tai itse laadittuja laskelmia tai asiakirjoja. Liitetietositteiden on suotavaa olla numeroituja tai muulla tunnisteella yksilöityjä. Liitetietotositteiden avulla osoitamme, mistä liitetietojen luvut ja muut tiedot koostuvat.

Vahva suosituksemme liitetietojen laatimisesta on se, että pakolliset ja vain kyseistä tilinpäätöstä koskevat liitetiedot ilmoitettaisiin. Mikäli liitetietona annetaan paljon tietoa, joka ei ole pakollista ja jolla ei ole edes informaatioarvoa, jäävät tärkeät tiedot epäolennaisten tietojen varjoon ja työmme tärkeimmästä tuloksesta, tilinpäätöksestä, syntyy vähemmän ammattimainen kuva.

Tilinpäätös- ja verosäätely eri yhtiömuotoineen ja kokoluokkineen on tähänkin asti koostunut monenlaisista vaihtoehdoista. Kokoluokkarajojen säätäminen siten, että suuri osa tilitoimistojen asiakaskannasta kuuluu pieniin ja mikroyrityksiin, mahdollistaa hyvinkin yhtenäisten tilinpäätösten laatimisen.  Jos kullakin tilitoimistolla olisi aikaa pysähtyä yhtenäistämään työmenetelmänsä, niin ajansäästö tulevaisuudessa olisi varmasti taattua.

Kirjanpidon asiantuntijaryhmä on koottu keskustelemaan ja ottamaan kantaa kirjanpidon substanssi- ja menetelmäkysymyksiin sekä tukemaan Taloushallintoliiton jäseniä.