Pienpanimon kuohuva kirjanpito
Ala kuin ala, ilman osaavaa taloushallintoa on vaikea menestyä. Tilitoimiston kannalta erikoisemmallakin alalla toimivat samat lainalaisuudet kuin millä tahansa. Tilipalvelu Sirpa Koponen Oy on hoitanut kuopiolaisen panimon RPS Brewingin taloushallintoa parisen vuotta.
Kun tavallinen kirjanpitäjä saa asiakkaan, jonka ala ei suoraan ole tuttu, ovat näistä kirjanpitäjistä vannoutuneimmat jo tutkimassa tuohon asiakkaan alaan liittyviä poikkeavuuksia ja ongelmia. Vaikka asiakas toimiikin vähän erikoisemmalla alalla ja monet käsitteet ovat outoja, voi esimerkiksi panimotoimintaa hyvinkin verrata ihan normaaliin pajatoimintaan. Kirjanpitäjälle siis ihan tuttujen asioiden kanssa työskentelyä. Tärkeintä on osata kysyä, silloin kun joku asia näyttää kummalliselta.
Panimoalalla oli sääntöjä jo 3700 vuotta sitten
Monella alalla on omia sääntöjään, sanktioitaan ja menettelytapojaan. Ikävä kyllä tutkinta voi pahimmillaan liittyä varhaiseen historiaan, ja tässä tapauksessa ihan ensimmäisiin tiedossa oleviin säännöksiin. Babylonian kuninkaan vuonna noin 1700 ennen ajanlaskun alkua laatimissa Hammurabin lain pykälässä 108 on säädetty, että ylihintaan olutta myyvä tulee vangita ja hukuttaa. Onneksi tänä päivänä tämän tyyppiset rangaistukset ovat jo kilpailutuksen tuomien hintojen takia poispyyhityt.
Päästyäni tutustumaan oluen keittämisen saloihin asiassa ilmeni monia erikoisia juttuja. Säiliöiden kyljessä olevat merkinnät paperimuistioissa olivat vähintään yhtä monimutkaisia kuin meidän liitetieto-ja jaksotustositteemme. Laitteiden ohjaaminen kovinkin automaattisesti tablettitietokoneella antoivat katsojille käsityksen, että meille iki-ihanat ominaisuudet, kuten johdonmukaisuus sekä oikeat aika-ja määrärajoitukset johdattavat oikean laadun ja prosenttien takaamiseen. Tavoite on siis antaa oluesta oikea ja riittävä tieto, jonka asiakas voi lukea pullon kyljestä. Esittelyissä selvisi myös se, että tuotannon alkuvaiheessa syntynyt mäski saa luonnonmukaisesti loppupaikkansa mullikoiden eli suomeksi nautakarjan ruoansulatuksessa.
Miten määritellään käymistilassa olevan aineen hinta?
Keskeneräisen tuotannon laskennassa kehiteltiin oma taulukkonsa, jolla saatiin eri vaiheessa alku-ja käymistilassa olevan aineen hinta. Kyselimme sitä, että miten pitkään raaka-aineet ovat säiliöissä ja minkä verran panimomestari tekee käsityötä siinä vaiheessa. Laskimme työlle hintaa samalla lailla kuin asennusyhtiössä käsittelemme keskeneräisiä töitä. Laskimme myös kirjanpitolain olettamasäännöksestä poikkeavien välillisten kustannusten vaikutukset kuhunkin tuotantoerään ja jyvitimme sen vuositasolla kullekin tuote-erälle.
Lukijoille huomiona se, että välillisten menojen aktivointi hankintahintaan on toki mahdollista, mutta se vaatii tarkkaa laskelmaa ennen kuin järjestelyyn ryhdytään. Valmisvarasto, johon saatiin keskeneräisen tuotannon loppuvaiheessa hinta per säiliö, lisättynä pulloilla, korkeilla ja muilla pienillä tarvikkeilla saatiin valmiiksi.
Oluesta, niin kuin mistä tahansa alkoholijuomasta, maksetaan valtiolle litramääräistä alkoholiveroa, joka lankeaa pullon hintaan silloin kun tuote lähtee tuotantotilasta asiakkaalle. Varastossa oli siis myymälän tai baarin puolelle siirrettyä olutta, jossa alkoholivero jo oli tai tuotantotilassa olevaa olutta, jossa ei ollut alkoholiveroa. Panimomestari joutuu tekemään alkoholiveroilmoituksen verohallintoon ajallisesti jopa ennen kirjanpitäjien muita ilmoituksia, niiden sanktiot ovat käsitykseni mukaan vielä taloushallinnon seuraamuksia kovemmat. Alkoholiveron ilmoittamiseen olisi järkevää käynnistää myyntitoimintoihin laskurit, joilla vaikka laskutuksen kautta saataisiin määrät mahdollisimman nopeasti selville.
Esimerkki siitä, miten tuotannon kustannusta tulisi kirjanpidollisesti laskea. Kuvituksessa on käytetty olutpanimon tuotantoa kuvitelluin euromäärin ja joillakin tuotantoon liittyvillä ajoilla. Suosittelemme, ettei kokematon lukija lähde valmistamaan juomia tämän mallin mukaan. Tilitoimistossa-lehti ei vastaa räjähtäneiden käymispannujen tärväämistä kodeista.
Huurteista meininkiä
Teksti Ari Rytsy, Kuva iStock
Kuopiolainen RPS Brewing tarjoaa kesäjanoon kuplivia juomia. Liiketoimintaan on helppo keskittyä, kun kirjanpito on osaavissa käsissä.
Vuonna 2017 perustettu pienpanimo RPS Brewing Oy on nuori yritys, mutta sen taustalta löytyvillä konkariyrittäjllä on runsaasti kokemusta ravintolabisneksestä. Samuli Huuhtanen on pyörittänyt aikaisemmin vaimonsa kanssa hotelli-ravintolaa Tahkovuorella. Kuopiolainen Olut- ja viiniravintola Malja on puolestaan Janne Seppälän ja Petteri Pirhosen käsialaa. RPS Brewingin panimomestarina toimii Aki Railanmaa, joka on valmistunut panimo- ja tislaamomestariksi skotlantilaisesta Heriot Watt -yliopistosta.
– Liiketoiminta alkoi virallisesti vappuna 2017. Saman vuoden juhannuksena meillä oli pystyssä oma pullotuslinja ja ensimmäiset tuotteet lähtivät kauppoihin, muistelee panimon toimitusjohtaja Huuhtanen.
RPS Brewingin perustamishetkellä Suomessa toimi yhteensä noin 80 pienpanimoa, joten kilpailusta ei ollut puutetta. Yrittäjäporukka teki taustatyöt huolellisesti ja hankki yhteistyökumppanikseen osaavan tilitoimiston huolehtimaan kirjanpidosta. Tämä oli tärkeää erityisesti siksi, että yritys sai investoinneilleen ELY-keskuksen myöntämää EU:n kehittämistukea.
– EU:n rahoitusmekanismeihin liittyy aika paljon erilaista raportointia ja seurantaa. Siksi taloushallinnon ammattilaiset ovat elintärkeitä yhteistyökumppaneita. He varmistavat, että nämä asiat tehdään kerralla oikein. Kirjanpito ei ole muutenkaan oluentekijöiden erikoisosaamista, joten se on parempi jättää muiden tehtäväksi, Huuhtanen toteaa.
Nykyoluissa maistuu monipuolinen makukavalkadi
Keskittyminen omaan ydinosaamiseen on tuottanut tulosta, sillä RPS Brewingin tuotantomäärät ovat kasvussa. Juuri kesän kynnyksellä juomia valmistetaan ahkerasti hellesäiden janon sammuttajiksi. Huuhtasen mukaan kuluttajat ovat oppineet ottamaan suutuntumaa myös muihin tuotteisiin kuin perinteisiin lager-oluisiin. Esimerkiksi kirjanpitäjien kesärientoihin löytyy nopeasti muutamia varteenotettavia virvokkeita.
– Vehnäolut on erinomainen kesäjuoma. Meidän valikoimasta siihen kategoriaan istuu limellä ja inkiväärillä maustettu RPS Lime & Ginger Wheat Ale. Toinen hyvä vaihtoehto on RPS Brewingin belgityylinen ale, jossa maistuvat korianteri ja voikukka vinkkaa Huuhtanen.
Uusista oluttrendeistä kiinnostuneita kosiskelevat Belgiasta lähtöisin olevat hapanoluet eli sour alet. Hieman hillitympää makumaailmaa edustavat suositut IPA-oluet. RPS Brewingin palkittu The Lizard New England India Pale Ale taipuu lähes suuhun kuin suuhun. Myös oluita vieroksuville on tarjolla useampia vaihtoehtoja.
– RPS Brewingillä on oma long drink -linjasto, josta löytyy neljällä eri mustikalla sekä greipillä ja verigreipillä tuunatut juomat sekä katkeropohjainen, lemonde-tyyppinen juoma, listaa Huuhtanen.
Artikkelin on kirjoittanut Sirpa Koponen.
Artikkeli on julkaistu alun perin Tilitoimistossa-lehdessä nro 3/2019.
