Johdon laskentatoimen koulun lopputentti

Johdon laskentatoimella on ratkaiseva merkitys tilanteessa, jossa tuotekehityksen avulla etsitään uusia tuotantoteollisuuden muotoja sekä uusien palvelujen aihioita palveluelinkeinojen vahvistamiseksi.

Johdon laskentatoimen tarve riippuu ensisijaisesti organisaation koosta, toimialasta ja sijainnista sekä tarpeen ajankohtaisuudesta.

Taloushallinnon vastuuhenkilön osallistuminen yrityksen strategiseen johtamiseen toteutuu pk-yrityksessä riittävästi vuosittaisen budjetin laadinnan avulla.

Johdon laskentatoimen toteutuksen keskeisimmät ongelmat ovat laajuusongelma ja mittausongelma. Näihin on olemassa yksiselitteiset ratkaisumallit.

Arvostusongelmatilanteessa ainoa oikea vaihtoehto on käyttää jälleenhankintahintaa, koska se kuvaa laskentahetken hintatasoa.

Jaksotusongelman ratkaisemisessa pitkäkestoisen, sopimukseen perustuvan hankkeen tuottojen osalta keskeisin ongelma on pitkään työn alla olevien tuotteiden myynnistä syntyneiden tulojen jakaminen eri vuosille jo ennen tuotteen lopullista valmistumista.

Teollista toimintaa harjoittavassa yrityksessä tulisi asettaa säännöllisesti kysymys, mikä on tuotantokoneiston käyttöaste.

Myyntitoimintojen osalta on välttämätöntä laatia myyntibudjetti tuoteryhmittäin ja asiakassegmenteittäin sekä seurata budjettien toteutumista.

Hankintatoimen ja ostamisen osalta on tärkeää tunnistaa varaston kiertonopeus sekä varaston sitoman pääoman määrä.

Henkilöstökustannusten määrään on lyhyellä aikavälillä  mahdotonta  vaikuttaa työehtosopimusten sanelemien tiukkojen ehtojen vuoksi.

Yrittäjän työpanoksen korvaus sisältyy laskelmiin yhtenä kustannustekijänä.

Muuttuvien ja kiinteiden kustannusten ryhmittelyä välittömiin ja välillisiin kustannuksiin tarvitaan silloin, kun tehdään tuote- tai suoritekohtaisia kustannuslaskelmia.

Välillisiä kustannuksia ei voida kohdistaa suoraan tuotteelle tai suoritteelle. Kohdistamisessa on syytä muistaa aiheuttamisperiaate.

Rajakustannuksilla tarkoitetaan niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat, kun toiminta-astetta nostetaan yhtä yksikköä suuremmalla määrällä.

Teollisen toiminnan kustannuslaskennan perusvaiheet ovat kustannuslajilaskenta, kustannuspaikkalaskenta sekä tuotekohtainen kustannuslaskenta.

Teollisen yrityksen ainekäytön arvostus voi perustua ainoastaan FIFO (first in – first out) tai LIFO (last in – first out) -menetelmiin.

Pääomaa sitoutuu yrityksessä lähinnä käyttöomaisuuteen ja käyttöpääomaan.

Kustannuspaikka on yrityksen pienin toimintayksikkö tai vastuualue, jonka aiheuttamia kustannuksia rekisteröidään tai seurataan erikseen.

Tuotekohtainen kustannuslaskenta on laskennan päätavoite. Siinä apukustannuspaikkojen kustannukset vyörytetään pääkustannuspaikoille käyttäen menetelmänä joko vyörytysmenetelmää tai kiinteiden laskentahintojen menetelmää.

Omakustannusarvo saadaan lisäämällä välittömien ainekustannusten ja välittömien työkustannusten summaan myynnin ja hallinnon yleiskustannuslisä.

Toimintoperusteinen laskenta syntyi tarpeesta kohdistaa organisaation välilliset kustannukset luotettavalla tavalla aiheuttamisperiaatetta noudattaen tuotteelle tai palvelulle.

Toimintolaskennan perusvaiheet ovat: 1. määritellään yrityksen toiminnot; 2. määritellään resurssit; 3. määritellään, kuinka paljon toiminnot käyttävät tai kuluttavat resursseja; 4. määritellään, kuinka paljon resurssit aiheuttavat kustannuksia; 5. määritellään resursseille hinta;
6. kohdistetaan toimintojen kustannukset tuotteelle tai palvelulle tai muulle laskentakohteelle.

Toimintolaskennassa jätetään huomioimatta käyttämättömän kapasiteetin aiheuttamat kustannukset.

Tarkoituksenmukainen hinnoittelu perustuu aina syntyneisiin kustannuksiin.

Arvoperusteisuus on osa hinnoittelua silloin, kun tuotteeseen sisältyy hankinnan jälkeen tapahtuva, myyjän tarjoama huoltosopimus.

Pohdittaessa uuden tuotteen sisällyttämistä valmistusohjelmaan on yrityksen kokonaiskatetuoton perusteella arvioitava, riittääkö yhteiskatetuotto kattamaan laskennan kohteena olevan uuden suoritteen valmistamisen aiheuttamat kiinteät kustannukset, rahoituskustannukset ja voittotavoite.

Target costing -hinnoittelu kääntää ajattelun tuotanto­kustannuksiin, jolloin markkinoilta saatava myyntihinta vähennettynä voittotavoitteella asettaa ylärajan tuotantokustannuksille.

Standardilaskennassa on olennaista analysoida toteutuneen ja tavoitteeksi asetetun toiminnan väliset poikkeamat.

Budjetointi aloitetaan yleensä tulosbudjetin laadinnasta.

Yrityksen budjetti ei ole ainoastaan laskentatekninen apuväline, vaan sillä on useita yrityksen strategian toteuttamiseen ja henkilöstöpolitiikkaan liittyviä  tavoitteita.

Investoinnin jäännösarvo tarkoittaa pitoajan lopussa investointikohteen myynnistä saatavaa tuloa.

Jos päätöksentekijällä on kaksi vaihtoehtoa: 1 000 euroa käteisenä välittömästi tai 1500 euroa viiden vuoden kuluttua, tulisi hänen valita 10 prosentin korkokantaa käyttäen 1 500 euroa viiden vuoden kuluttua.

Investoinnin perushankintakustannus on 50 000 euroa, vuotuinen nettotuotto 7 500 euroa, jäännösarvo 0 euroa ja pitoaika 7 vuotta. Investointi ei ole kannattava takaisinmaksuajan menetelmää käyttäen.

Investoinnin perushankintakustannus on 25 000 euroa, vuotuinen nettotuotto 8 500 euroa, jäännösarvo 0 euroa ja pitoaika 5 vuotta. Poistomenetelmänä käytetään tasapoistoa. Sitoutuneen pääoman oletetaan muuttuvan lineaarisesti. Yrityksen tuottovaatimuksena pidetään 10 prosenttia. Tämä suunniteltu investointi ei ole kannattava.

Kannattavuus voidaan määritellä siten, että yrityksen on selviydyttävä pitkällä ajanjaksolla myyntituloillaan kaikkien sidosryhmien yritystoimintaan kohdistamien sopimusperäisten velvoitteiden hoitamisesta.

Pääoman tuottoaste (ROI) on kannattavuuden suhteellinen tunnusluku, jossa liikevoitto (poistojen jälkeinen tulos) suhteutetaan yritykseen sitoutuneeseen pääomaan.

Likviditeetti määritellään yrityksen kyvyksi ­selviytyä joka hetki likvideillä varoilla sen hetkisistä maksu-­velvoitteistaan.

Likviditeetin keskeinen tunnusluku on quick ratio, joka lasketaan jakamalla rahoitus- ja vaihto-omaisuuden summa lyhytaikaisilla veloilla.

Mikäli gearing-tunnusluku on alle 100 %, on syytä huoleen yrityksen vakavaraisuuden osalta.

Rahoittajat ovat lisänneet viime vuosina taloustavoitteisiin rahoituksen erityisehtoja eli kovenantteja.

Yrityksen strategisten bisnesalueiden (SBA) määrittely on osa yrityksen strategista johtamista.

Strategisen bisnesalueen määrittelyyn sisältyy seuraava toteamus: Jos yksi yrityksen strategisista bisnesalueita ontuu, sillä on kohtalokkaita vaikutuksia koko yrityksen toiminnalle.

Yrityksen tasapainotetussa tuloskortissa lähdetään yrityksen visiosta ja strategiasta käsin johtamaan tunnuslukuja, jotka ottavat tasapainoisesti huomioon yrityksen toiminnan eri osa-alueet.

Tuloskortin asiakasnäkökulman merkitys on kasvanut voimakkaasti kilpailun kiristymisen, globalisaation ja Internet-välitteisen kaupan lisääntymisen myötä.

Tuloskortin talouden näkökulmaan on syytä sisällyttää tavoitearvot tulokselle ennen veroja sekä myyntikatteelle.

Sisäisen tehokkuuden näkökulma ei sisälly tuloskortin näkökulmista.

Riskien hallinta voidaan integroida tasapainotettuun tuloskorttiin ja sitä kautta yrityksen laatujärjestelmään.

Ansaintalogiikan muutosta kuvaa seuraava esimerkki: Laitetoimittaja yhdistää laitteen myyntiin myös huolto­sopimuksen, jolla turvataan laitteen toimintakyky ja asiakastyytyväisyys. Laitteen toimittaja muuttaa laitteen myymisen ja siihen liittyvien korjausten ja sovittavien huoltojen periaatetasolla arvoon perustuvaksi. Tällöin ostaja maksaa laitteesta sen tuottaman arvon mukaan.

Yrityksen taloushallinnosta vastaavien henkilöiden toimenkuvat ovat muuttuneet numeroiden käsittelijöiden roolista ylimmän johdon strategisiksi kumppaneiksi.

Omistajaohjaus on osa Corporate Governancea.