TAL Lausunto, veronkorotukset

Taloushallintoliitto on tilannut oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon veronkorotuksesta tuloverotuksessa oikeustieteen professori (emeritus), rikosoikeuden dosentti Asko Lehtoselta (OTT, VT). Asko Lehtonen esiintyi Taloushallintoliiton Tili- ja veropäivillä 18.1.2016.

TIIVISTELMÄ
Asko Lehtosen lausunnosta

Verotusmenettelylain veronkorotussäännös

Veronkorotusta koskeva yleissäännös sisältyy verotusmenettelystä annetun lain (18.12.1995/1558) 32 §:ään. Säännös on jaettu kuuteen momenttiin.

  • Ensimmäinen momentti koskee vähäisen virheen tapauksia, jolloin verovelvolliselle voidaan määrätä enintään 150 euron suuruinen veronkorotus.
  • VML 32 §:n toisen momentin soveltamistilanteissa virhe on olennainen, jolloin verovelvolliselle voidaan määrätä enintään 800 euron suuruinen veronkorotus.
  • VML 32 §:n kolmannessa momentissa säädetään prosenttimääräisestä enintään 30 %:n veronkorotuksesta, mikä voidaan määrätä, kun verovelvollinen on toiminut tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta.
  • VML 32 §:n neljäs momentti koskee siirtohinnoitteludokumentointia.
  • Viidennessä momentissa säädetään veronkorotuksen määräämisjärjestyksestä.
  • Kuudenteen momenttiin sisältyy säännös veronkorotuksen tilittämisestä.

YHTEENVETO MUUTOSEHDOTUKSISTA

Veronkorotuksen ja veropetosrikosten välisestä suhteesta

Veronkorotuksen ja verorikosten välinen suhde on olennaisella tavalla muuttunut parin viime vuoden aikana. Tämä asiantila pakottaa arvioimaan veronkorotusta myös rikosoikeudellisesta näkökulmasta. Oikeustilan muutos johtuu Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja siihen perustuvaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä.

Asia koskee erityisesti kaksoisrangaistavuuden kieltoa. Suomessakin on jouduttu rinnastamaan vero-oikeudellinen veronkorotus rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Kaksoisrangaistavuuden kieltoon liittyvät verosäännökset on otettu uuteen lakiin erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- ja tullinkorotuksesta (8.11.2013/781). Tämän lisäksi rikoslain 29 luvun 11 §:ään on lisätty uudet säännökset veronkorotuksen suhteesta veropetokseen, kuten veronkorotus- ja verorikoslinjan välisestä valinnasta.

Verohallinnossa joudutaan ratkaisemaan VML 32.3 §:n soveltamistilanteissa, määrätäänkö veronkorotus tai ilmoitetaanko epäilty rikos syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle esitutkintaa varten. Rikosprosessia ei ole tarkoitus aloittaa niissä tapauksissa, joissa veronkorotus katsotaan kokonaisarvioinnissa riittäväksi seuraamukseksi. Veronkorotuksen ensisijaisuus koskee kaikkia niitä tapauksia, joissa teosta on odotettavissa sakkorangaistus. Vankeusrangaistusta edellyttävät teot tulisi käsitellä rikosprosessissa. Törkeä veropetos tulee aina ilmoittaa syyttäjälle.

Subjektiivisten tunnusmerkkien säilyttäminen ja selventäminen

VML 32.3 §:n verokorotussäännökset ja RL 29:1:ssä tarkoitetun veropetossäännösten soveltamisedellytykset ja tunnusmerkistöt ovat osittain päällekkäisiä. Veronkorotusta ja veropetosta koskevan rajanveto-ongelman tai seuraamuslinjaa koskevan valinnan johdosta on aiheellista turvautua rikoslain säännösten antamaan apuun. Rikoslaissa on määritelty sekä tahallisuus että törkeä huolimattomuus. Veronkorotuksen määräämistä varten on saatavissa johtoa rikosoikeussäännöksistä, joita voidaan jo nykyisin soveltaa analogisesti veronkorotustapauksiin.

Lausunnossa on katsottu, että tahallisuus ja törkeä huolimattomuus tulevat säilyttämään asemansa VML 32.3 §:n soveltamisedellytyksissä, koska nykyisin on tehtävä rajanvetoa veropetossäännökseen.

Lausunnossa on ehdotettu viittaussäännösten lisäämistä VML 32 §:ään. Oikeustilan selkeyttämiseksi olisi asianmukaista lisätä VML 32 §:ään säännös siitä, että tahallisuudesta (“tietensä”) ja törkeästä huolimattomuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 6 §:ssä ja 7 §:n 2 momentissa. Samassa yhteydessä olisi aiheellista lisätä VML 32 §:ään säännös siitä, että erehdystapauksissa sovelletaan soveltuvin osin rikoslain 4 luvun 1-3 ja 7 §:n säännöksiä.

Veronkorotusten määräämisen perusteista

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että EIS 6 artiklan säännökset tulevat sovellettavaksi Suomen lainsäädännön mukaiseen veronkorotukseen. EIS 6(2) artiklassa säädetään syyttömyysolettamasta, jonka sisältö on täsmentynyt EIT:n oikeuskäytännössä. EIT on täsmentänyt syyttömyysolettaman sisältöä veronkorotusasioissa muun muassa siten, että 1) todistustaakka on veronsaajalla ja 2) epätietoisissa tapauksissa asia on ratkaistava syytetyn (verovelvollisen) eduksi. Lausunnossa on ehdotettu, että veronkorotusta koskevasta todistustaakasta tulisi säätää VML 32 §:ssä viittaamalla oikeudenkäymiskaaren todistustaakkasäännökseen rikosasiassa. Verolaeissa ei ole yleisiä säännöksiä veronkorotukseen lievyyteen ja ankaruuteen vaikuttamista seikoista. VML:sta puuttuvat yleisäännökset veronkorotuksen määräämisen perusteista sekä lieventämis- ja koventamisperusteista ynnä kohtuullistamisperusteista.

Verohallinnolla on harkintavalta jättää veronkorotus määräämättä kaikissa VML 32 §:n 1-4 momentin mukaisissa tapauksissa. VML 32 §:ssä ei ole kuitenkaan erityisiä säännöksiä siitä, millä perusteella veronkorotus voidaan jättää määräämättä. Analoginen tukeutuminen soveltuvin osin RL 6 luvun 12 §:n säännöksiin olisi perusteltua, koska veronkorotus on sekä rangaistukseen rinnasteinen seuraamus EIS:n tarkoittamassa merkityksessä, että vaihtoehtoinen seuraamus rikoslaissansäädetyille rangaistuksille RL 29 luvun 11 §:n 1 momentin tarkoitetussa veronkorotus- ja verorikoslinjan välisessä valinnassa eli toimenpiteistä luopumistilanteessa.

Lausunnossa on ehdotettu vielä, että VML 32 §:ään lisättäisiin säännökset veronkorotuksen määräämisen ja määräämättä jättämisen tarkemmista perusteista. Tällöin voitaisiin tukeutua soveltuvin osin lausunnossa mainittuihin rikosoikeudellisiin säännöksiin, jotka koskevat rangaistuksen määräämistä (RL 6 luvun 4-8 §) ja rangaistuksen tuomitsematta jättämistä (RL 6 luvun 12 §).

Muut muutosehdotukset

Lausunnossa on lisäksi ehdotettu seuraavia veronkorotusta koskevia muutoksia:

  1. Veron suoritusjärjestystä koskevaa veronkantolain 15 §:n säännöstä muutettaisiin siten, että se vastaisi velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (6 §:n 2 ) mukaista maksunsaantijärjestyksestä, jotta kaikissa tapauksissa veron suoritusjärjestys olisi sama. Lausunnossa on ehdotettu, että kaikissa tilanteissa suoritus käytettäisiin ensin veron pääoman suoritukseksi ja viimeksi veronkorotuksen suoritukseksi.
  2. Lausunnossa on ehdotettu, että veronkorotuksen ulosottokelpoisuudelta tulisi edellyttää samoja seikkoja kuin sakon täytäntöönpanokelpoisuudelta eli a) hallinto-oikeuden päätöstä tai b) suostumusta veronkorotuksen kohteelta.
  3. Lausunnossa on ehdotettu, ettei veronkorotukselle perittäisi viivästyskorkoja (viivekoroa).

Koko lausunto saatavana  PDF-liitetiedostona alla.

Ladattava materiaali