Kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu – toimintaohjeita
Tähän selvitykseen on koottu niitä tilanteita, joissa tilitoimiston henkilöstön ja johdon rikosoikeudellinen vastuu aiheuttaa jäsenistössämme pohdintaa. Tilanteita on tarkasteltu esimerkkitapausten avulla. Tarkoituksena on antaa lukijalle käsitys siitä, toteutuuko näissä esimerkkitilanteissa rikosoikeudellinen vastuu tai onko siihen olemassa ainakin riski ajatellen nykyistä oikeustilaa sekä esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisten toimintaa käytännössä.
Alla olevat yksinkertaistetut esimerkit voidaan luokitella taloushallinnon prosessin ja kirjanpitolainsäädännön kannalta kahteen päätyyppiin:
- Kirjanpitoaineistoon sisältyy asiakkaan antamia tositteita tai taloushallinnon järjestelmien välisiä siirtotiedostoja, jotka eivät vastaa liiketoimien todellista sisältöä (tai osaa tositteista ei toimiteta tilitoimistoon)
- Taseen erien arvostus tai jaksotus tehdään olennaisesti väärin perustuen asiakkaalta saatuun virheelliseen tai puutteelliseen informaatioon.
Esimerkkien perusteella laaditut pohdinnat rikosoikeudellisesta vastuusta perustuvat valtionsyyttäjä Ritva Sahavirran ja rikosoikeuden professori Jussi Tapanin haastatteluihin. Selvityksen ovat laatineet johtavat asiantuntijat Janne Fredman ja Markku Ojala Taloushallintoliitosta. Kirjanpidon ja verotuksen asiantuntijaryhmän jäsenet ovat osallistuneet ja kommentoineet tätä keväällä 2018 laadittua tekstiä.
Säännökset kirjanpitorikoksista ja oikeushenkilön rangaistusvastuusta
Kirjanpitorikoksesta säädetään rikoslain 30 luvun 9 §:ssä seuraavasti:
9 § (31.1.2003/61)
Kirjanpitorikos
Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu,
- laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia,
- merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka
- hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa
ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Mainitun luvun 9 a §:ssä säädetään törkeästä kirjanpitorikoksesta ja 10 §:ssä tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta.
Rikosvastuu kohdentuu tilitoimiston johtohenkilöihin tai sen kirjanpitäjään. Rangaistuvastuuseen voi joutua myös tilitoimisto ns. oikeushenkilönä, mikäli toimintaa harjoitetaan yhtiömuodossa. Oikeushenkilö voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen rikoslain 30 luvun 13 §:n mukaan törkeässä kirjanpitorikoksessa. Oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytyksistä säädetään rikoslain 9 luvun 2 ja 3 pykälissä. Rikoslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, mikäli
- sen johtoon kuuluva tai tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai
- sallinut rikoksen tekemisen taikka
- jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi.
Oikeushenkilön rangaistusvastuu törkeässä kirjanpitorikoksessa tuli voimaan 1.6.2017 lailla 213/2017.
Oikeushenkilön rangaistusvastuu on periaatteessa mahdollista kahdessa eri tilanteessa:
- tilitoimisto menettelee omassa liiketoiminnassaan vastoin kirjanpitolainsäädännössä asetettuja velvoitteita törkeän kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla
- kun tilitoimisto hoitaa ulkoistuksen perusteella asiakasyrityksen kirjanpitoa siten, että tilitoimiston palveluksessa olevaan kohdistuu tekijävastuu. Näistä jälkimmäinen on lähinnä teoreettinen mahdollisuus, mutta se on tärkeä tunnistaa rikosoikeudelliseksi riskiksi.
Tilitoimiston vastuu asiakkaan tekemien ratkaisujen kontrolleista
Yhä useammin yrityksen taloushallinto ja kirjanpito on jaettu yrityksen ja tilitoimiston kesken. Asiakas saattaa hoitaa tiettyjä osa-alueita (osakirjanpitoja) omassa järjestelmässään, josta on liittymä tilitoimiston kirjanpitojärjestelmään tai tilitoimisto ja asiakas käyttävät samaa pilvipalvelujärjestelmää siten, että asiakas hoitaa ja vastaa itse tietyistä toiminnoista (osakirjanpidoista).
Esimerkki 1
Asiakas hoitaa esimerkiksi matkalaskujen käsittelyä omassa matkalaskujärjestelmässään. Siitä tuodaan matkakulut tilitoimiston palkanlaskenta- ja kirjanpitojärjestelmään liittymällä. Siirtotiedostossa ei kulje mukana kuitteja ja selitteitä, vaan ainoastaan tieto tileistä ja kululajeista (km-korvaukset, päivärahat, pysäköintikulut, kokouskulut, edustuskulut jne) ja euroista.
Asiakas saattaa ”maksaa palkkaa” systemaattisesti kilometrikorvauksina, kirjaa edustuskuluja kokouskuluiksi sekä yksityistaloutensa menoja yrityksen kuluiksi. Siirtotiedostojen tietosisällön pohjalta väärinkäytösten tunnistaminen on käytössä mahdotonta.
Tilitoimistossa päästäisiin käsitykseen asiasta, jos asiakkaalta pyydettäisiin kuitit nähtäväksi ja kilometrikorvausten osalta mahdollisesti vertailemalla asiakkaan matkalaskujärjestelmän tietoja esimerkiksi asiakkaan työaikakirjanpitoon tai CRM-järjestelmään.
Kysymyksiä:
- Voiko tilitoimisto joutua vastuuseen, jos se laatii kirjanpidon asiakkaan aineiston pohjalta pyytämättä kuitteja nähtäväkseen?
- Vaikuttaako vastuuseen se, että tilitoimiston ja asiakkaan sopimuksessa on sovittu, että asiakas vastaa matkalaskujen asiatarkastuksesta, kirjaussisällöstä ja arvonlisäverokäsittelyn oikeellisuudesta? Tällainen sopimusehto on tavanomainen ja perusteltu ja itse asiassa välttämätön, jos toimitaan alalle muotoutuvan hintatason puitteissa.
Kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu:
Kirjanpitäjän rikosoikeudellista vastuuta ei voi vähentää järjestelmäratkaisuin ja sopimuksin. Kun taloushallinnon ammattilainen havaitsee, että maksu- tai muut liiketapahtumat eivät luonteeltaan vastaa niiden todellista sisältöä eikä niiden perusteella toteuttava kirjanpito johda oikeansisältöiseen tilinpäätökseen, asiaan on puututtava. Mikäli tapausesimerkissä 1 taloushallinnon ammattilainen on voinut havaita epäsuhdan palkan ja kilometrikorvausten välillä, asiasta on syytä pyytää selvitystä.
Mikäli virheet ovat edellä kuvatulla tavalla tahallisia ja systemaattisia, asiakas todennäköisesti kiistää virheellisyydet. Asian selvittely ja selvityspyynnön sekä saadun vastauksen dokumentointi eivät yksinomaan sulje pois kirjanpitäjän rikosoikeudellista vastuuta.
Mikäli kirjanpitäjälle jää varteenotettava ammatillinen epäilys siitä, että tapausesimerkin mukaisesti kilometrikorvaus ei voi olla yrittäjälle tai yrityksen työntekijöille tehtyjen maksusuoritusten peruste, kirjanpitäjä ei voi vastoin näkemystään toteuttaa kirjanpitoa ja tilinpäätöstä vääränsisältöisenä.
Tällaisessa tilanteessa kirjanpitäjän rikosoikeudellista vastuuta ei poista eikä alenna se, että hän saa kirjausohjeet asiakkaaltaan, mikäli kirjanpitäjä on tietoinen tai hänellä selvittelyjen jälkeenkin jää varteenotettava epäilys liiketapahtumien oikeellisuudesta.
Jos kirjanpitäjä ei pysty toteuttamaan kirjanpitoa ja tilinpäätösraportointia lain edellyttämällä tavalla, jää rikosoikeudellisen vastuun kannalta ainoaksi vaihtoehdoksi sopimuksen purkaminen tai irtisanominen.
Kirjanpitäjä ei kanna rikosoikeudellista vastuuta niissä tilanteisissa, joissa kirjanpitäjä taloushallinnon ammattilaisena ei havaitse tai hänen ei voida edellyttää havaitsevankaan liiketapahtumiin sisältyviä virheitä tai esim. epäsuhtaa edellä mainittua kustannusten korvausten ja palkan välillä.
Edellä kirjoitettu koskee tilanteita, joissa liiketapahtumien käsittelyn yhteydessä kirjanpitäjä havaitsee epäselvyyksiä tai poikkeamia esim. matkalaskujen perusteissa. Kirjanpitäjällä/tilitoimistolla ei ole kuitenkaan yleistä valvonta-/tarkastusvelvollisuutta aineiston oikeellisuuden suhteen.
Esimerkki 2
Asiakas toimii samoin kuin edellä esimerkissä 1, mutta hoitaa matkalaskujen käsittelyn tilitoimiston ja asiakkaan yhdessä käyttämässä pilvipalvelujärjestelmässä. Tilitoimistolla olisi siis reaalinen mahdollisuus tarkastaa asiakkaan aineisto myös kuittien osalta. Tässäkin tapauksessa tilitoimiston ja asiakkaan sopimuksessa on sovittu, että asiakas vastaa matkalaskujen asiatarkastuksesta, kirjaussisällöstä ja arvonlisäverokäsittelyn oikeellisuudesta. Käytännössä palvelua ei pystytä tuottamaan markkinahintaan, jos edellytetään että tilitoimisto tutkii säännönmukaisesti asiakkaan tuottamaa aineistoa.
Kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu:
Sopimusehto, jonka mukaan vastuu asiatarkastuksesta ja kirjaussisällön oikeellisuudesta kuuluu asiakkaalle, ei vähennä kirjanpitäjän rikosoikeudellista vastuuta, mikäli hän taloushallinnon ammattilaisena havaitsee virheitä tai mikäli hänelle syntyy ammatillinen epäily liiketapahtumien oikeellisuudesta.
Esimerkkitapaus 2 ei poikkea edellä esitetystä tapauksesta 1 muulla tavoin kuin, että kirjanpitäjällä on paremmat mahdollisuudet selvittää itse kirjausten perusteena olevien tositteiden sisältöä, kun asiakkaalla ja tilitoimistolla on tietojärjestelmä yhteiskäytössä ja myös tilitoimistolla ja sen kirjanpitäjällä pääsy tositeaineistoon.
Kirjanpitäjällä on rikosoikeudellinen vastuu, mikäli hän tietoisena mahdollista epäselvyyksistä toteuttaa vääränsisältöisen kirjanpidon ja tilinpäätöksen. Asiakkaalta saatu nimenomainen kirjausohje ei sulje pois vastuuta, mikäli kirjanpitäjälle jää varteenotettava epäily liiketapahtumien oikeellisuudesta tai jos tällainen epäily olisi jäänyt taloushallinnon ammattilaiselle käytettävissä olevien tietojen perusteella.
Taseen erien ja muun muassa osakaslainojen arvostus
Asiakasyrityksellä voi olla esimerkiksi osakaslaina tai muu saaminen, jonka osalta tilitoimisto on perustellusti sitä mieltä, että se on arvoton tai sen arvo on merkittävästi alentunut nimellisarvosta. Alaskirjaus saattaisi johtaa oman pääoman menetykseen. Miten tilitoimiston tulee toimia välttyäkseen rikosvastuun riskiltä?
Riittääkö se, että todistetusti saattaa asiakkaan tietoon näkemyksensä alaskirjauksen tarpeesta, mutta jättää alaskirjauksen tekemättä, jos asiakas vastustaa sitä ja ilmoittaa ottavansa vastuun arvostusratkaisusta?
Kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu:
Kirjanpitäjä on rikosoikeudellisessa vastuussa, mikäli hän on tietoinen siitä, että asiakkaalle toteutetussa tilinpäätöksessä nimellisarvoisena esitettävä osakaslaina on arvoton tai sen arvo on merkittävästi alentunut nimellisarvosta. Kirjanpitäjän rikosoikeudellista vastuuta ei poista se, että asiakas ilmoittaa ottavansa vastuun arvostusratkaisusta.
Osakaslainat ovat viime vuosien oikeuskäytännössä olleet erityisesti esillä, kun rikosoikeudenkäynneissä on arvioitu sitä, onko tilinpäätös antanut oikean ja riittävän kuvan ja mikä on ollut kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu. Osakaslainoihin on siis kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta ne tulevat merkittyä tilinpäätökseen oikeaan arvon varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Osakkeenomistajan takaisinmaksukyky on arvostusratkaisun perusta, mikäli lainalle ei ole esim. annettu hyväksyttävissä olevaa turvaavaa vakuutta.
Muissa tase-erissä, kuten esimerkiksi varastoinventaarissa pätee sama ammatillisen harkinnan vaatimus kuin kirjanpitäjän työssä muutoinkin. Varastoinventaarin laatiminen on asiakkaan tehtävä. Tilitoimiston roolina on ohjeistaa/muistuttaa tarvittaessa laatimisperusteista. Mikäli kirjanpitäjä havaitsee tai olisi ammattilaisena pitänyt havaita puutteita tai selvitettävää, niin asiakkaalta on pyydettävä selvitystä. Selvitys ja sen dokumentointi eivät yksistään poista kirjanpitäjän rikosoikeudellista vastuuta, mikäli objektiivisestikin arvioiden voidaan jälkikäteen todeta, että taloushallinnon ammattilainen ei olisi voinut perustaa kirjanpidon kirjauksia tai toteuttaa tilinpäätöstä oikein saamansa tiedon perusteella.
Mitä arvionvaraisemmista asioista on kyse, sitä vaikeampaa kirjanpitäjän on havaita mahdollisia virheitä ja sitä, että toteutettava tilinpäätös ei anna oikeaa ja riittävää kuvaa. Mikäli kirjanpitäjälle ei jää ammatillista epäilystä arvostuksenvaraisten tilinpäätösratkaisujen osalta, rikosoikeudellinen vastuun edellyttämä tietoisuus- eli tahallisuusvaatimus jää täyttymättä.
Yrityksen hallituksen on pystyttävä todentamaan budjetin tai muiden suunnittelulaskelmien avulla, että taseeseen aktivoiduilla menoilla – kuten kehittämismenoilla – on niitä vastaavat tulonodotukset. Laskelmat sisältävät yleensä myös arvionvaraisia olettamia tulevaisuuden tapahtumista, kuten tilauksista ja myynneistä. Mitä laajemmista ja yksityiskohtaisemmista laskelmista on kyse, sitä vaikeampi kirjanpitäjän on havaita puutteita niiden luotettavuudessa ja mahdollista yliaktiivojen vaaraa.
Tase-erien arvostus on tehtävä tilikausittain. Yrityksen hallituksen on luonnollisesti tällöin myös tarkistettava arvostusten perustana olevien tulo-odotusten paikkansapitävyys.
Asiakasta on syytä ohjeistaa, että tämän tulee ilmoittaa, mikäli tulonodotuksissa tapahtuu sen kaltaisia olennaisia alentumisia, joista syistä esim. kehittämismenoista pitäisi tehdä alaskirjauksia. Tällaisessa tilanteessa on otettava huomioon myös osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n edellyttämä ilmoitusvelvollisuus, mikäli yhtiön oma pääoma muodostuu negatiiviseksi.
Selvittämättömät käteisnostot tai maksut
Usein ilmenee tilanteita, joissa asiakasyrityksen tililtä on tehty käteisnostoja tai maksuja ja tilitoimistolle ei ole annettu asiasta luotettavaa selvitystä. Asiaa on käsitelty yleisellä tasolla KILAn lausunnossa 2011/1866. Jos luotettavaa selvitystä ei saada, onko ainoa rikosoikeudellisen riskinhallinnan näkökulmasta turvallinen vaihtoehto toimeksiantosopimuksen irtisanominen?
Kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu:
Mikäli kirjanpitäjä ei saa luotettavaa selvitystä käteisnostoille, hänellä on vain rajatut vaihtoehdot käytettävissään.
Kirjanpitäjällä ei tällaisessa tilanteessa ole tietoa maksua vastaavan liiketapahtuman luonteesta. Kirjaaminen esim. kassaan tai lainasaatavaksi eivät ole oikeita tapoja toteuttaa kirjanpitoa, jos asiakas ei pysty antamaan luotettavaa selvitystä tililtä noston tarkoituksesta.
Kirjanpitäjä kantaa rikosoikeudellisen vastuun, mikäli hän ilman asiakkaalta saatua tietoa toteuttaa kirjanpitoa tällaisessa tilanteessa. Vastuu on myös niissä tilanteissa, joissa asiakkaalta saadaan selvitys, mutta kirjanpitäjä ei voi ammatillisen harkintansa perusteella pitää sitä luotettavana.
Ainoa keino tällaisessa tilanteessa on, että tilitoimisto purkaa tai irtisanoo toimeksiantosopimuksen.
Toiminta ja riskit taloudellisissa kriisitilanteissa
Seuraava ääriesimerkki ilmentää, minkälaisia tapauksia tilitoimistolle saattaisi tulla vastaan yrityksen kriisitilanteessa:
Asiakas on toimittanut myyntireskontraan X Oy:lle syyskuussa tehdyt laskut paalutuskoneen myynnistä. Tämä kone, joka myyntilaskun mukaan on myyty, on hankittu leasing-sopimuksella heinäkuussa ja leasing-sopimuksessa toimittajana on samainen X Oy. Tämä leasing-sopimus on kirjattu heinäkuun kirjanpidossa nyt taseeseen uuden kirjanpitolain mukaisesti asiakkaan pyynnöstä.
Yhtiö oli maksanut konsultointipalveluista 250 000 euroa, mutta laskulla/sopimuksella ei ilmene tarkemmin sitä, minkälaisesta palvelusta on kyse. Lisäksi maksuehto oli 600 päivää netto. Laskun perusteella yhtiölle ei tullut syyskuulta maksettavaksi arvonlisäveroa kuin 4 000 euroa, kun sitä muutoin olisi pitänyt maksaa noin 55 000 euroa.
Yhtiön rahatilanne on ollut niin heikko, että liiketoiminnan hankintojen ja lakisääteisten maksujen maksamisessa on ollut ongelmia.
Esimerkissä kuvatussa tilanteessa on monta riskialtista ja epäselvää asiaa. Se sisältää niin kirjanpidollisia kuin verotuksellisia riskejä. Ainoaksi vaihtoehdoksi tilitoimiston/kirjanpitäjän riskien hallinnan kannalta jää toimeksiantosopimuksen purkaminen tai irtisanominen. Käytännössä tapauksessa pitää tehdä myös rahanpesulainsäädännön edellyttämä rahanpesuilmoitus Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukselle.
Tilitoimiston johdon ja henkilöstön vastuu
Ylempänä kuvatussa tilanteessa (väliotsikko: Taseen erien ja muun muassa osakaslainojen arvostus)
asia saattaa olla tilitoimiston työsuhteessa olevan kirjanpitäjän hoidossa. Voiko hän joutua vastuuseen, jos hän perustellusti katsoo saamisen arvottomaksi, mutta tilitoimiston johto ilmoittaa, että alaskirjausta ei tehdä?
Kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu:
Toimiminen työsuhteessa työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden alaisena ei poista kirjanpitäjän rikosoikeudellista vastuuta, mikäli hän työssään työantajan ohjeiden tai määräysten mukaisesti toteuttaa virheellistä tai väärää kirjanpitoa ja tilinpäätöksen vastoin omaa käsitystään. Työntekijäasemassa oleva kirjanpitäjä ei toisin sanoen voi vedota esimerkiksi esimiehen käskyä koskevaan vastuuvapausperusteeseen.
Kirjanpitäjän esimies tai tilitoimiston johto on tällaisessa tilanteessa, jossa esimiehen tai johdon ohjein tai määräyksin on tietoisesti toteutettu virheellinen tai väärä kirjanpito ja tilinpäätös, myös rikosoikeudellisessa vastuussa. Kirjanpitäjän esimiehen tai tilitoimiston johdon vastuumuoto – tekijä- tai osallisuusvastuu (avunanto) – määräytyy tapauksen yksityiskohtien mukaan.
Jos tilitoimiston johdon todetaan olevan rikosoikeudellisessa vastuussa, arvioitavaksi voi tulla myös oikeushenkilön rangaistusvastuu (ks. seuraava osio).
Jos tilitoimiston kirjanpitäjä kommunikoi asian asiakkaan kanssa ja tilitoimiston johto ei tiedä keskusteluista, onko mahdollista, että tilitoimiston johto joutuu vastuuseen asiasta valvontavelvollisuuden laiminlyönnin kautta?
Käytännössä tilitoimiston johdolla ei ole keinoja tarkastaa kaikkia kirjausratkaisuja. Johto on voinut ohjeistaa, että jos kirjanpitäjä arvioi asiantilan sellaiseksi, että kuluksikirjaus tulisi tehdä, hänen tulee aina käydä tilanne läpi tilitoimiston johdon kanssa. Mikä on johdon vastuu, jos kirjanpitäjä ei näin toimi?
Tilitoimiston johdon rikosoikeudellinen vastuu:
Mikäli tilitoimiston johdolla ei ole tietoisuutta siitä, että kirjanpitäjä on laiminlyönyt annetun ohjeistuksen, sillä ei ole myöskään rikosoikeudellista vastuuta asiassa.
Mikäli kyse on törkeästä kirjanpitorikoksesta ja mikäli tilitoimiston johto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, oikeushenkilön rangaistusvastuun tunnusmerkit saattavat täyttyä.
Jos tilitoimiston johto on laatinut seikkaperäisen ja selkeän ohjeistuksen, se voi perustellusti lähteä siitä, että kirjanpitäjä noudattaa annettua ohjeistusta. Tältä perustellulta luottamukselta putoaa pohja siinä tilanteessa, kun johdon tietoon saatettujen konkreettisten seikkojen perusteella johdolle syntyy erityinen syy epäillä kirjanpitäjän toiminnan asianmukaisuutta.
Tilinpäätöksen ja tase-erien kontrollipisteet
Lähtökohta on , että yrityksen kirjanpitoaineisto on oikeansisältöistä ja yritys laatii ja allekirjoittaa muun muassa inventaariluettelot sekä tekee päätökset aktivoinneista ja myös osoittaa aktivointeihin liittyvät tulonodotukset. Kun työnjako tilitoimiston ja asiakkaan välillä on selvä, se luonnollisesti edesauttaa tilinpäätöksen laadintaa joutuisasti, kun vielä myös toimitaan sovitun työnjaon mukaisesti.
Taloushallintoliitto on julkaissut teoksen ”Hyvä tilinpäätöstapa pienille yrityksille”. Teos kuvaa hyvää tilinpäätöstapaa ja sen sivuilta 203–243 löytyy myös tarkastuslista taseen erien tarkastamiseksi. Tätä tarkistuslistaa kannattaa hyödyntää tilinpäätöstyössä. Virheitä sattuu, erehtyä voi mutta huolellinen pitää olla – on sääntö, joka on hyvä muistaa. Tästä syystä tarkastuslista kannattaa pitää mielessä ja hyödyntää käytännössä. Oikean ja riittävän kuvan antava tilinpäätös on paras turva kirjanpitäjän rikosoikeudellisen vastuun ehkäisemiseksi.
KILA:n lausuntoja ja oikeustapauksia
Jos on epäselvyyksiä ja erimielisyyksiä tilitoimiston ja asiakkaan väliltä, huolellinenkaan dokumentaatio ei pelasta tilannetta. Tilitoimisto ei voi tehdä tietoisesti väärää ratkaisua, vaikka asiakas kirjallisesti ilmoittaa ottavansa asiasta vastuun. Tätä varten alan yleisiin sopimusehtoihin (TAL2023) on lisätty uusi purkuperuste:
”asiakas kieltäytyy noudattamasta tilitoimiston kirjausohjeita tilanteessa, josta voi seurata rikos- tai siviilioikeudellisia seuraamuksia osapuolille. Tätä ehtoa sovelletaan, vaikka kyse olisi vain osapuolten erilaisesta tulkinnasta lain, määräyksen, suosituksen tai ohjeen sisällöstä tai merkityksestä, kuten esimerkiksi tulojen ja niihin kohdistuvien menojen jaksottamisesta tai varojen ja velkojen arvostamisesta kirjanpidossa tai tilinpäätöksessä.”
Kirjanpitäjän rikosoikeudellisen vastuun tiimoilta kannattaa tutustua muun muassa näihin tuomioihin ja KILA:n lausuntoihin:
Helsingin hovioikeus 2017:118371 (ei lainvoimainen)
Aiheesta on kirjoitettu kattavasti myös Tilisanomissa, lue esimerkiksi seuraavat artikkelit:
Taloushallintoammattilaisella on riski joutua rikosepäilyn kohteeksi – mutta riskiä voi välttää